Niksi-Pirkka sienimetsälle...

Vähän aikaa sitten selatessani blogeja törmäsin sellaiseen kirjoitukseen, missä juoksulenkille lähtenyt nainen törmäsi tattiin, joka oli välttämätöntä ottaa mukaan. Hänellä oli juoksutakki päällään, joten hän laittoi sienen huppuunsa ja jatkoi lenkkiä. Seuraava tatti päätyi sitten takin alle. En muista blogin nimeä, mutta samaistun täysin tähän tilanteeseen! Ei ole ollut yksi tai kaksi kertaa kun koiran kanssa lenkkeillessä on törmännyt sieniin ja miettinyt, mihin niitä voisi poimia.

Viimeksi eilen tapahtui näin. Olin lähimetsässämme koiran kanssa kävelemässä, kun näin isohaperoita. Niitä tuntui olevan kaikkialla! Olen nyt huomannut, että ne viihtyvät etenkin aapojen ympärillä olevissa koivu-kuusimetsissä. Tai tällaisilta alueilta minä olen parhaat löytöni tehnyt.

Anycase, ensin ihan lunkisti vaan kävelin sienien ohi ajatellen, että eihän noita ole kuin muutama. Mutta piruvie, vähän matkan päässä niitä oli lisää! Hetken pohdin tilannetta. Takin taskuihin ei olisi mahtunut kuin muutama ja koska kyseessä on hapero, ne olisivat olleet höttöä kotiin päästessä. Siinä hetken mietin miten toimin. Lopulta riisuuduin metsässä, otin takin ja hupparin alla olleen topin päältäni ja tein siitä "korin". Jos joku näki tämän tapahtuman, niin en voi muuta sanoa kuin olevani pahoillani jos aiheutin traumoja!

Isohaperoita tuli aika paljon. Sieniopas sanoo isohaperosta näin: "3 tähteä, eli herkullinen sieni on kyseessä. Sieni on jouluomenan punainen, pinta hieman epätasainen. Heltat valkeahkot, usein lakin reunasta punateräiset. Jalka paksu, sukkulamainen, hauras, siinä usein punaista häivettä."

Tähän sieneen olen tykästynyt tänä syksynä. Huomenna taitaa valmistua sienikastike. Hätä keinot keksii, myös sienimetsällä!

Tässä hieno korini ;)