Anteeksi taas pitkä hiljaisuus. Viimeiset pari viikkoa on mennyt hieman melankolisissa tunnelmissa. Miten ihminen voikaan näin herkästi reagoida pimeyteen ja lokakuun ankeisiin keleihin? Tuossa viimeisessä postauksessa hehkutin miten ihania pakkaspäiviä on ollut ja heti perään tuli vesikelit jotka sulattivat kaikki lumet ja toivat mukanaa pimeyden. Laskeudumme kohti kaamosta ja tämä likka alkaa kyllä heti reagoimaan tilanteeseen! Aamulla kun herää on pimeää ja kun pääsee töistä niin on pimeää. Olo on väsynyt koko ajan. Sohvan pohja houkuttelee erittäin tehokkaasti luokseen ja tuntuu ettei yöunetkaan virkistä. On tämä syksy välillä vaikeaa aikaa. Onneksi nyt tuli taas pakkaspäivät ja saimme lunta, niin jospa mieli tästä kirkastuisi? Täytyy tänä viikonloppuna yrittää ladat akut täyteen virtaa nukkumalla pitkät yöunet. Huomenna on M:n synttärit ja suunnitelmissa on lähteä käymään Rovaniemellä kelkkamessuilla! Kelatkaa... Meikäläinen kelkkamessuilla ;) Kaikkeen sitä rupeaakin. Yhteinen aika on ollut aika kortilla ja harmittaa kun viikonloppuisin itsellä olisi vapaata, niin toisella päivät venyy erotuksissa, teurastuksissa ja lihan leikkauksessa. Tilanne vaatii sopeutumista... Onneksi vertaistukea löytyy ;)
Tänään käytiin Jarnan ja koirien kanssa kiipeämässä tunturin päälle, hitsi että oli hieno keli ja hienot maisemat! Rinteitä lumetettiin tänään, siitä osittain "sumu". Tuskin maltan odottaa hiihtokelejä!
Tässä maisemia ihailtaviksi:
Hyvää pyhäinpäivän iltaa kaikille. Illalla käydään viemässä kynttilä ukille <3
