Ura vai perhe vai molemmat?

Otsikko kuvastaa niitä ajatuksia, mitä kävin läpi ennen kuin päätettiin alkaa perustamaan perhettä. Olen lääkiksen jälkeen aina mennyt fiiliksen mukaan työpaikkojen perässä. Aina ajattelin, etten varmaan ala erikoistumaan kun ei löydy erikoisalaa joka vetäisi tarpeeksi puoleensa ja toisaalta koen terveyskeskuslääkärin työn täysin omakseni. Kuitenkin kun tulin Sallaan, niin hurmaannuin täysin! Nimittäin geriatriasta!

Sallassa on siis ollut projektin kautta geriatrin palveluita ja tätä kautta minäkin tutustuin Pirkkoon, josta tuli myöhemin ohjaajalääkärini. Vuosi sitten syyskuussa aloitin erikoistumiseni kun Oulun Yliopisto hyväksyi suunnitelmamme Sallassa. Olen siis toiminut osastonlääkärinä, kotihoidossa ja tehostetussa palveluasumisessa. Lisäksi osallistun kunnan SAS- ryhmän toimintaan. Pidän myös muistineuvolassa vastaanottoa. Täytyy kyllä sanoa että tämä on ollut äärimmäisen kiehtovaa ja inspiroivaa! Geriatria tuntuu täysin omalta alueelta. Olen lukioaikana ollut Tukholmassa töissä vanhainkodissa ja jo silloin tykästyin hoitamaan vanhuksia. On kiehtovaa kuunnella vanhusten elämäntarinoita, niitä kannattaa itse kunkin pysähtyä kuuntelemaan. Varsinkin jos vastaanotolle tulee pariskunta, joka on ollut vaikkapa 60 vuotta naimisissa, niin en malta olla kysymättä että mikä se on se parisuhteen salaisuus. Puhumattakaan sallalaisten vanhusten kiehtovasta sotahistoriasta. On ollut myös hienoa huomata, kuinka geriatrian erikoisala on kasvamassa koko ajan. Tarve Lapissakin on suuri geriatrin palveluille eli töitä tulee jatkossakin olemaan.

Any case, siinä vaiheessa kun mietittiin perheen perustamista, niin jouduin pohtimaan sitä, että joudunko hautaamaan haaveet erikoistumisesta jos haluan lapsia. Erikoistumisohjelmaan kuuluu vähintään puolen vuoden jakso yliopistollisessa sairaalassa ja pari vuotta keskussairaalassa ja tämä tarkoittaa minun kohdallani pätkiä Oulussa ja Rovaniemellä. Onneksi M tuki minua ja ilmoitti että asiat laitetaan järjestymään. Nyt onkin sovittuna jo Ouluun työt toukokuulle 2017. Saas nähdä, miten tuo Oulussa ja Rovaniemellä osittain asuminen sujuu. Turha toisaalta etukäteen liikaa asiasta stressata, mutta haaveissa on että joku päivä minäkin olen sitten geriatrian erikoislääkäri!

Vahvistusta geriatriksi kasvamiselle tuli eilen: Suomen Geriatrit ry myönsi minulle apurahan! Aivan mieletön kunnianosoitus! Harmi vain, kun en päässyt paikalle pokkaamaan apurahaa, tuli aika nopealla varoitusajalla ja toisaalta tuntui rankalta lähteä yhden päivän takia pyörähtämään täältä Tampereelle.

Varmaan monella muullakin tulevalla äidillä on ahdistusta liittyen urahaaveisiin. Miten ne saa sovitettua perhe-elämään ja aikatauluihin? Tämän postauksen kirjoitin nyt myös sillä ajatuksella, että palaan tähän itse jos tulee uskonpuute myöhemmin. Tosin olen hyvin tietoinen siitä, että jatkossa mennään vauvan ehdoilla, toivottavasti hänkin on myöntyväinen sitten reissuelämään ;)

Ja vielä loppuun se luvattu mahakuva ;) 

Odottajan aika...

... on lyhyt! Aika kulkee ihan järkyttävää kyytiä! Tuntuu että vasta sulateltiin sitä ihanaa uutista että meille tulee vauva ja kohta jään jo äitiyslomalle! Minulla on enää 2 viikkoa töitä jäljellä ja sitten pitäisi alkaa valmistautua uuden perheenjäsenen tuloon. Olen kyllä äärimmäisen kiitollinen siitä, että kaikki on mennyt hyvin ja olen pystynyt elämään suht normaalia elämää eikä minulla ole pahemmin ollut raskausvaivojakaan. Tottakai kasvanut vatsa on jo alkanut vähän rajoittaa elämää eikä esimerkiksi kengännauhojen sitominen ole enää mitään helppoa, mutta toisaalta olen saanut nauttia tästä raskaudesta. Iltaisin M:n kanssa tunnustellaan vatsan läpi beibin liikkeitä ja potkuja. Nyt alkaa olemaan se aika, kun ei malttaisi enää odottaa että vauva syntyy.

Hormonihirviö onkin täällä pistänyt ranttaliksi: meillä on valmistunut vierashuone ja terassi! Tuo terassi oli kyllä ehdoton. Tehtiin sellainen katettu terassi, johon saa sitten vauvan vaunuihin nukkumaan ilman että tarttee hankeen pukata. Samalla saatiin asennettua ulkovalot eikä yhtään liian aikaisin: seuraavana päivänä kun lamput oli upotettu maahan, satoi lumi. Terassille jäi vielä vähän viimeistelyhommia ensi kesälle, mutta pääasia että nyt on pääosin valmista! Vielä pitäisi tehdä kylppäriin hoitopöytä, sitten on valmista.

Tässä meidän vierashuoneemme

Ja terassi ja ulkovalot

En ole oikeastaan ostellut vauvalle mitään tavaroita vielä, olen pystynyt hillitsemään itseni! Saan paljon tavaroita siskoltani ja varmaankin aika paljon sitten lahjaksi ihmisiltä. Kauheasti kyllä syyhyttäisi tilata nettikaupoista kaikkea ihanaa, mutta ihme kyllä olen pystynyt vielä pidättelemään itseäni.

Meille on tosiaan satanut lumi jo, tod näköisesti pysyvät lumipeite on nyt saapunut! Ei tarvitse taas katua tänne muuttoa, sen verran kaunista on kun on lunta ja pakkasta. Harmi vaan kun en taida uskaltaa enää lähteä hiihtoladuille. Muutenkin liikkumista on tarvinnut vähän rajoittaa kun heti kun sykkeet nousee, niin olo on kuin olisi sydämen vajaatoiminta. Lisäksi alkaa olemaan vähän liitoskipuja, niin vauhtikin hidastuu. Pysyypähän potilaatkin sitten perässä.

Tämä kuva on Ylläkseltä, jossa oltiin viikonloppuna viettämässä M:n veljenpojan synttäreitä

Tällaista vauvahöyryämistä tällä kertaa. Vihdoin sain itsestäni irti päivittää blogia, täytyy toivoa että sitten äitiyslomalla jaksan ja ehdin vähän enemmän, nyt on kyllä iltaisin kaatunut suoraan sohvan- tai sängynpohjalle, sen verran kuitenkin rankkaa tämä raskaana olo välillä on ;) Eikä ole kyllä malttanut päivitellä blogia, kun on pitänyt kuulostella vauvan liikkeitä. Pitäisiköhän ihan luvata seuraavaan päivitykseen "the mahakuva"? 

Hauskaa alkanutta viikkoa kaikille!!!