Lasten Tampere

Takana on kolme vuotta asumista Tampereella. Olen viihtynyt hyvin ja tykkään Tampereesta todella paljon. Opiskelujen loputtua aika moni kaveri muutti Tampereelle ja pikkuhiljaa täältä on löytynyt uusia, tärkeitä ystäviä. Sen takia on hieman sääli nyt muuttaa Sallaan. Toisaalta mieli on hieman haikea, mutta innolla odotan elämää Sallassa. Eiköhän se hyvin lähde sitten?

Tänä viikonloppuna minulla oli vieraana siskoni poikansa Ahdin kanssa Vaasasta. Ahti on vieraillut useaan kertaan Tampereella ja aina on ollut mukavaa! Talvesta asti oli puhuttu Poliisimuseosta, jossa käytiin eka kerran viime kesänä. Olin luvannut että käydään tänäkin kesänä ja nyt sitten lunastettiin lupaus. Museo sijaitsee Hervannassa, poliisikoulun vieressä ja sisäänpääsy on ilmainen! Siellä lapsille on oma leikkinurkkaus, jossa lapset saavat pukeutua poliisin pukuun. Lisäksi löytyy lasten oma poliisiauto ja sellikin! Museossa on kaikkea muutakin mukavaa, poliisien historiaa, vanhoja esineitä ja vanhoja ajoneuvoja. Pikkupoikien ja miksei myös -tyttöjenkin taivas!

Lapset saavat pukeutua poliisihaalareihin

Mukana oli myös poliisikelkka Taivaan tulista

Poliisimuseon jälkeen seuraava pysähdys oli lounas Tammelan torilla. Missäpä muuallakaan kuin Tapolan kojulla. Mikä olisi tamperelaisempaa?

Sunnuntai oli pyhitetty sitten Särkänniemeä varten. Täällä on paljon puhuttu yleisönosastolla lippujen hinnoista ja täytyy sanoa, että aikamoiselta tuntui maksaa 37 € siitä, että pääsi kolmevuotiaan kanssa puistoon. Aluelipulla (10€) olisi päässyt alueelle, mutta esim. Koiramäki ja Delfinaario olisivat sitten jääneet väliin. Lisäksi kolmevuotias maksaa omasta lipustaan jo 31 €!! Aikamoista ryöstöä, täytyy sanoa. Varsinkin kun ottaa huomioon että noin pieni ei pääse useimpiin laitteisiin ja uskaltaa vielä harvempaan. Mutta kerran kesässä (tai itselleni kahdesti) tuon raaskii maksaa. Ymmärrän kyllä lapsiperheitä, jotka joutuvat pulittamaan pitkän pennin tästä huvista. Hinnoittelua voisi jotenkin järkeistää.

Näkymiä Näsinneulasta

Koiramäkeä

Tänä viikonloppuna ei ehditty muihin kohteisiin kuin näihin. Muita hyväksi havaittuja lastenkohteita Tampereella on Lastenkulttuurikeskus Rulla, jossa olen käynyt kaverin lasten kanssa. Siellä lapset saavat  itse askarrella kaikkea ja siellä on erilaisia työpajoja. Rullaan ei myöskään maksa mitään sisään. Lisäksi Tampereelta löytyy HopLop Onkiniemestä ja Funpark Ideaparkista, jossa en ole käynyt vielä vaikka kovasti kyllä houkuttaisi. Ja tietenkin leikkipuistoja on ympäri kaupunkia! Tampereen kaupungilla on hyvät nettisivut, joista löytyy myös Lapsille menovinkkejä.

Viimeinen viikko Tampereella käynnistyy. Pitäisi alkaa pikkuhiljaa pakkaamaan tavaroita ja valmistautumaan muuttoon!

Voisiko koiran opettaa pakkaamaan?

Loppuun kiitos Annulle, joka vinkkasi kuvankäsittelyohjelmsta. Tässä saattaa mennä muutama ilta asiaan perehtyessä!

Aamun pelastus: tuorepuuro

Pakko tehdä postaus tuorepuurosta! Saara esitteli tuorepuuron minulle muutama vuosi sitten ja silloin innostuin ideasta. Etenkin kesällä tuorepuuro on älyttömän hyvää, kun voi käyttää tuoreita marjoja. En jaksa joka aamu keitellä puuroa taikka kypsentää mikrossa. Muutenkin aamuni ovat sillä tavalla aikataulutettuja, että en herää yhtään minuuttia aiemmin kuin on tarve. Puuro laitetaan edellisenä iltana jääkaappiin, jossa se tekeytyy yön aikana. Aamulla puuro on heti valmis syötäväksi.

Tuorepuuron ainekset:

1.5 dl jogurttia

1 dl marjoja

1 dl kaurahiutaleita

1/4 dl leseitä

1/2 dl pähkinäseosta

päälle tuoreita marjoja

Sekoita ainekset keskenään illalla, anna olla jääkaapissa aamuun. Helppoa ja herkullista!

Muijat mustikassa

Tänään käytiin Elinan kanssa Teiskon suunnassa metsäretkellä. Tavoitteena oli löytää mustikoita ja sieniä. Tänä vuonna mustikoita ei kyllä ole metsät pullollaan niinkuin viime vuonna, mutta aika kivasti niitä kuitenkin löytyi. Muutama kantarelli ja tattikin (?) löytyi. Koirat olivat taas messissä ja ymmärsivät nopeasti, että marjoja on paljon helpompi syödä suoran ämpäristä kuin varvuista.

Onkohan tämä herkkutatti?

Nyt oon kyllä niin innoissani noista sienistä, että ajattelin ruveta opettelemaan eri lajeja. Tällä hetkellä tunnistan ainoastaan tatin ja kantarellin. Siitä on hyvä lähteä laajentamaan tietämystään. Harmitti, kun suurin osa löytyneistä kantarelleista oli kuivahtaneita käppyjä. Löytyisiköhän Laukontorilta minkälaiset apajat?

Oltiin jo päätetty lähteä kotiinpäin, kun jäin kuvaamaan horsmia. Samalla bongasin aivan mielettömät vattupuskat. Pakkohan siihen oli sitten jäädä keräämän niitä. 

Sellainen mettäreissu! Nyt täytyy miettiä, että mitä noista marjoista sitten tekisi. Vai pitäisikö vain syödä puuron kanssa? Vähän jäi kaivelee ettei kantarelleja löytynyt enempää, tarvitsee varmaan ensi viikolla käydä vielä tekemässä yksi metsäreissu?

Loppuun vielä maininta uudesta pipostani. Kävimme Joutsassa Anu Pylsyn myymälässä, josta ostin ihanan pääskyspipon. Pylsyn myymälä sijaitsee Pynnölän kylässä vanhassa kyläkoulussa. Pidän Pylsyn töistä, hänen tyttärensä teke mm Lande-sarjaa, josta minulla on myös pipo. Pylsyn tuotteita myydään myös Taito Shopeissa.

Överimarenkikakku mökkiolosuhteissa

Kävimme mökillä siis marjassa, jonkin verran löytyi myös vattuja, joista ystäväni Saara kehitteli meille erinomaisen jälkiruokakakun. Kakku valmistui nopsaa, ilman uunia tai vatkaimia. Toki jos haluaa hifistellä, voi tehdä marengin itse, mutta helpommallakin voi päästä ja ostamalla valmiin marenkipohjan.

Saaran marenkikakku (6 hengelle)

2 valmista marenkikakkupohjaa

n. 2-3 dl tuoreita vadelmia

5 nektariinia

1/2 pakettia vaniljajäätelöä

2 dl kinuskikastiketta

Kuori ja viipaloi nektariinit. Halutessasi voit marinoida niitä hetken esim portviinissä tai jossain muussa jälkiruokaviinissä. Kokoa kakku: Pohjalle yksi marenkikakkupohja, jota voit pilkkoa isoihin osiin. Väliin nektariinit, osa vadelmista ja jäätelö. Aseta päälle vielä toinen marenkilevy. Koristele vielä lopuilla vadelmilla. Valuta päälle kinuskikastike. Tarjoile välittömästi, vaikkapa skumpan kanssa.



Mökkeilyä, poroa ja vuohenjuusto-mansikkasalaattia

Viikko mennyt edellisestä päivityksestä. Kovasti ollut kiireitä ja lähestyvä muuttokin alkaa pikkuhiljaa stressata. Vastapainoksi vietimme viikonloppua ystävien kanssa vanhempieni mökillä. Olipa ihanaa saunoa, uida, nukkua ja syödä hyvin! Poromieskin lensi etelään viettämään viikonloppua. Kelit sattuivat kohdilleen, aurinko paistoi ja suosi marjastusretkeä. Saaliina oli kaksi sankollista mustikoita. Marjojen kerääminen oli taas nopeampaa kuin niiden puhdistaminen. Myös vattuja saatiin sen verran kasaan, että saatiin tehtyä niistä herkullinen jälkiruokakakku. Siitä seuraavassa blogipäivityksessä sitten enemmän. Illat ovat alkaneet pimentyä ja oli ihana istuskella saunan jälkeen terassilla ja ihailla tähtitaivasta. Sallassa ilmiötä saadaan sitten odotella kuulemma elokuuhun.

Perjantaina valmistimme poron sisäfileetä ja -paistia. Lisukkeena oli vuohenjuusto-mansikkasalaattia. Sisäpaisti leikattiin pihveiksi, sisäfileelle ei luonnollisesti tarvinnut tehdä mitään. Lihat suolattiin kevyesti ja paistettiin nopeasti grillissä mediumiksi. Lihaa oli kuudelle hengelle noin kilon verran. Nosta lihat lämpiämään pöydälle muutama tunti ennen grillaamista.

Vasemmalla sisäpaisti pihveiksi leikattuna ja oikealla sisäfileet

Tässä vuohenjuusto-mansikkasalaatin ainekset:

1 kerä jäävuorisalaattia

1 rasia kirsikkatomaatteja

puolikas kurkku

4-5 kpl kevätsipulin varsia

n. 150 g vuohenjuustoa

n. 2 dl mansikoita

kastikkeeksi Rajamäen vaaleaa balsamico-kastiketta

Mukana menossa oli kolme koiraa, joista tässä oma koirani, pian 2 vuotta täyttävä walesinspringerspanieli, joka kovasti toiveikkaana kyttäsi, tippuisiko grillistä sopivasti jonkinlainen lihapala vahingossa.

Sunnuntain festarimasennusta lievensi vierailu Petsamossa, jossa saimme nauttia mm. taivaallista suppilovahverokeittoa (kyllä, söin sieniä ja oli erittäin hyvää!) ja kantarellirisottoa. Lisäksi etelän vetelä oppi pelaamaan tuppea. Peli toivottavasti jatkuu sitten syksyllä. 

Muutto Sallaan alkaa pikkuhiljaa lähestyä. Pitäisi alkaa pakata tavaroita muuttolaatikoihin ja jättää hyvästejä Tampereelle. 

Lampaan ribsit

Poromieheni kasvattaa myös lampaita, joten lampaan lihaa tulee laitettua jonkin verran. Se on kyllä yksi parhaista raaka-aineista! Moni karsastaa edelleen lampaan lihaa suotta, siitä saa älyttömän hyvää kun sen oikein laittaa.

Vietimme juhannusta vanhempieni mökillä Keski-Suomessa ja teimme lampaan ribsejä. Nämä olivat mielettömän mureita ja suorastaan sulivat suussa. Me kypsensimme lihat sous vide- keittimessä, jossa lihat laitetaan vakuumiin ja ne saavat keittimessä valmistua pikkuhiljaa päivän aikana. Harvalla keitintä on, joten lihat voi kypsentää ensin myös uunissa, jossa niistä saa mureita. Tästä satsista söi 8 ihmistä. Paljon vai vähän lihaa per naama? Tiedä häntä, hyvää oli. Kylkiäisenä muuten cole slaw ja grillatut maissit, toimi erittäin hyvin!

Tässä ribsien ohje:

n. 2 kg lampaan ribsejä

Marinadi:

kourallinen rosmariinia

1 rkl kuivattua timjamia (tai tuoretta jos löytyy)

1 tl merisuolaa

4-5 valkosipulin kynttä

1 sitruunan kuori raastettuna

1 tl paprikajauhetta

2 tl sokeria

2 rkl hunajaa

1 rkl balsamiviinietikkaa

3-4 rkl oliiviöljyä

Glaseeraukseen

balsamiviinietikkaa

siirappia

hunajaa

1 sitruunan mehu puristettuna

2 rkl HP BBG Saucea

 Sekoita marinadin ainekset huhmaressa, rosmariinit kannattaa laittaa kokonaisina lehtinä, lähtee paremmin makua irti mielestäni. Nuo määrät ovat vähän sinnepäin, aika reilulla kädellä vaan kaikkea. Sekoittele lihojen sekaan. Anna marinoitua huoneenlämmössä 3-4 tuntia tiiviisti suljetussa astiassa tai pussissa. Pyörittele välissä jos jaksat. Ennen kypsentämistä voit hieman pyyhkiä isoimpia rosmariinikasoja pois. Kääri folioon laakealle alustalle. Kypsennä lihoja uunissa 175 asteessa n. 1.5-2 tuntia uunin alatasolla. Grillaa vielä pinta. Ennen grillausta glaseeraa lihat sudilla ja myös grillauksen aikana. Hiiligrillillä tulee mielestäni paras maku!

Ribsit ennen grillausta

Mansikka-uunijuustokakku

Sallassa viimeksi ollessani meillä oli illanvietto Keselmäjärvellä tulevien työkavereitteni kanssa. Juhlimme samalla minun ja Tiinan uunituoreita virkoja. Tein jälkiruuaksi mansikka-uunijuustokakkua, joka oli ihanan raikasta (ja lähes rasvatonta). Mansikat ovat nyt kyllä parhaimmillaan! Tämä kakku on nopea ja helppo tehdä, tosin sivutuloksena oli kädessä palovamma...

Tässä kakun ohje:

Pohja: 

400 g Digestive - keksejä

150 g voita

Täyte:

2 prk maustamatonta tuorejuustoa

1 prk vaniljamaitorahkaa

1 prk ranskankermaa

1 dl sokeria

3 tl vaniljasokeria

4 kananmunaa

Mansikkasose:

2 dl mansikkasosetta (esim. pakastimesta)

2 rkl tomusokeria

1 tl vaniljasokeria

1 rkl perunajauhoja

Päälle:

tuoreita mansikoita

Valmista ensin pohja: sulata voi ja murskaa keksit. Sekoita keskenään. Painele irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille (käytin pohjalle leivinpaperia). Laita pohja kovettumaan jääkaappiin siksi aikaa kun valmistat täytteet.

Valmista mansikkasose. Soseuta mansikat. Lisää sekaan sokerit ja perunajauhot. 

Valmista täyte. Vatkaa sekaisin tuorejuustot, maitorahkat ja ranskankerma. Lisää joukkoon sokerit ja munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. 

Kaada puolet täytteestä vuoan pohjalle. Laita lusikalla sinne tänne mansikkasosetta läjittäin. Sekoita hieman veitsellä niin syntyy kaunis marmoripinta. Kaada päälle loput täytteestä ja loput mansikkasoseesta samalla tavalla kuin ensimmäiseen kerrokseen. Tee taas marmorointi veitsellä. Paista uunin alatasolla 175 asteessa noin 1,5 tuntia. Voit peittää kakun puolessa välissä paistoa foliolla niin kakku ei pala. Anna jäähtyä kunnolla, mieluiten yön yli. Koristele kakku mansikkaviipaleilla. Avot!

Loppuillasta sitten saunottiin ja uitiin, Keselmäjärven vesi oli kuin linnunmaitoa. Hullaannuin valkoisista kukista, joiden nimeä jouduin kyselemään Kirsiltä. Kyseessä siis tupasvilla.

Oikea päältä vita, pykälä päällä, vasemman alla hanka, pykälä päällä

Viime viikolla olin viettämässä lomaa Sallassa. Samalle viikolle osui viimeinen vasanleikkoo, joten minäkin pääsin siis osallistumaan tähän paljon puhuttuun tapahtumaan. Vaatimet (=poroemät) poikivat siis toukokuussa ja juhannuksen tienoissa tapahtuu vasojen korvamerkintä. Tähän aikaan vuodesta vasat ovat vielä vaatimiensa kanssa, joten merkintä onnistuu seuraamalla, mitä vaadinta vasa seuraa. Räkkä (=hyönteiset)  ajaa porot juhannuksen aikoihin tuntureille ja soille, mistä ne sitten kootaan kasaan. Yleensä vasanmerkitys tapahtuu yöllä ilman viilennyttyä. Suurin osa vasoista oli jo merkitty ennenkuin ehdin pohjoiseen, mutta sainpahan kokea vielä keräilyerän.

Ensin odoteltiin metsässä että porot kerätään kasaan mönkijöillä. Piti olla aivan hiirenhiljaa, mikä oli haastavaa, kun samalla tein tuttavuutta Lapin äkäisiin hyttysiin. Lapset ja naiset saivat kyhjötellä mättäillä odottelemassa. Lopulta odotus palkittiin ja porot juoksivat siuloja (=johdinaita) pitkin syöttöaitaan. Siellä ne jaettiin kahteen osaan ja edelleen kirnuun (=pienempi aitaus).

Kirnussa porot juoksivat kovaa vauhtia ympyrää ja vasoja otettiin käsin kiinni. Joku otti jalasta, toinen kaulasta tai mistä nyt sattui saamaan kiinni. Kiinniotettuun vasaan laitettiin numerolappu kaulaan.

Laputuksen jälkeen porot päästettiin takaisin isompaan aitaan ja samalla katsottiin, mitä vaadinta mikäkin vasa seurasi. Jokaisella vaatimella on siis jo korvamerkki ja panta kertomassa omistajasta. Numerolaput merkattiin ylös omistajan mukaan. Kun numerot saatiin katsottua, porot otettiin taas pienempään aitaan ja taas kiinni. Kiinnioton jälkeen laitettiin korvamerkki puukolla. Jokaisella poronomistajalla on oma korvamerkkinsä, jolla merkataan kaikki omat porot. Käytössä olevia merkkejä on vajaa 12 000.

Porojen korvamerkkejä. Lähde: Paliskuntain yhdistys

Kaikki vasat saatiin merkattua ja minäkin sain yhden vasan kiinni! Nyt porot saavat jatkaa kesälomaansa vapaana laiduntaen.

Tästä se alkaa

Päätös blogin aloittamisesta lähti hauskasta vitsistä. Lähdin Sallaan kuudeksi viikoksi töihin marraskuussa 2012 tarkoituksena saada irtiottoa Tampereesta ja kaupunkilaiselämästä. Tuntui, että olin kyllästynyt vähän kaikkeen. Terkkarissa nauroivat, että "varmasti löydät sieltä Lapista sitten poromiehen ja jäät sinne!"" Niin varmaan, joopa joo" oli vastaukseni. Klassisethan siinä kävi. Poromies löytyi kuin löytyikin ja nyt on suunitelmissa muuttaa Sallaan elokuun alussa.

Lupasin uutena vuotena kavereille että jos minusta poromiehen muija tulee, niin sitten alkaa blogin pitäminen. Täällä on tarkoitus kertoa elämästämme Sallan Lapissa. Tutustun poronhoitoon, lampaidenhoitoon ja kaikkeen muuhunkin mitä elämä tuo tullessaan. Olen ollut jo vasanleikkoossa, josta yritän lähiaikoina kertoa lisää.