Kikherne-fetajuusto-hampurilaiset

Nyt on pakko rikkoa hetkellisesti radiohiljaisuutta. Meidän vauva on pian 4 kk vanha ja käy nykyään nukkumaan klo 21!!! Eli tuntuu että illassa on monta tuntia aikaa ja nyt on jopa energiaa kirjoitella tänne. Tässä on takana muutama aika rankka viikko, kun vauva on heräillyt läpi yön 1-2 tunnin välein. Tältä äidiltä on karissut jo ne vaaleanpunaiset lasit silmiltä ;) Ihanaahan tämä on, mutta kyllä tämän vauva-ajan rankkuus meikäläisen yllätti. Mutta on mahtavaa seurata neidin kasvua ja kehitystä päivä päivältä!

Nyt siis pitkästä aikaa ruokaresepti. Täällä on vauva-aikana takerruttu pikaruokaan ja johonkin nopeaan syötävään, joka yleensä on tietysti se epäterveellinen vaihtoehto. Nyt kun vähän tuntuu että herää tästä koomasta, niin on täytynyt yrittää syödä vähän fiksummin. Yritetään myös lisätä kasvisten käyttöä ruoanlaitossa. Tässä erittäin mainio ohje kasvishampurilaisiin, tuli älyttömän hyviä ja nälkä kyllä lähtee, sen voin luvata. Me teimme pihvit valmiiksi valutetuista kikherneistä, kuivattuja tulisi liottaa se 8 tuntia ja vielä keittääkin päälle, tämä on siis laiskan versio ;)

Kikherne-fetajuusto-hampurilaiset (8 pihviä)

Pihvit: 

2 prk Pirkka kikerneet suolaliemessä (kikherneitä 460 g)

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 porkkana raastettuna

1 dl korppujauhoja

1 kananmuna

100 g fetajuustoa

suolaa

pippuria

1 tl chiliä

tuoretta korianteria

Valuta kikherneet, soseuta sauvasekoittimella. Hienonna sipuli ja valkosipuli ja lisää massaan. Raasta porkkana ja lisää seokseen. Murenna fetajuusto seokseen. Lisää loputkin aineet ja sekoita käsin hyväksi massaksi. Muotoile 8-9 pihviä. Paista oliiviöljyssä pannulla. 

Jogurttikastike:

500 g Bulgarian jogurttia

1 valkosipulinkynsi

1 rkl Kotisinappia

suolaa

pippuria

tuoretta korianteria

Murskaa valkosipuli. Sekoita ainekset keskenään. Anna vetäytyä hetki. 

Muut lisukkeet:

Avokadoviipaleita

Tomaattiviipaleita

suolakurkkuviipaleita

Creme Bonjour- tuorejuusto

Kokoa hampurilaiset ja nauti. Me teimme sekä vaalealla leivällä että tummalla, minä pidin enemmän ruisleipäversiosta. Kannattaa vähän paahtaa leipiä uunissa ensin. Suosittelen myös jättämään leivän "kannen" pois, helpottaa huomattavasti syömistä. 

Palataan!

Blogi jää tauolle

Olen miettinyt tätä postausta jo pidemmän aikaa. Pitkän aikaa on tuntunut siltä, etten oikein tiedä, mistä asioista tänne kirjoittaisin ja mihin suuntaan blogiani alkaisin viemään. Tässä äitiyslomalla ollessani olen huomannut, etten ole ajatellut enää aktiivisesti tätä blogin kirjoittamista. Moneen kertaan olen ajatellut kirjoittaa kuulumisia, mutta en ole vain saanut aikaiseksi mitään.

Äitinä oleminen on ihanaa ja olen kyllä aivan lääpälläni tuohon meidän pikku tyttöömme. Kaikki aika kuluu tytön kanssa ja silloin kun hän on päiväunilla niin yleensä käymme vaunuttelemassa ja minäkin otan päiväuneni. En yksinkertaisesti enää jaksa raivata päivästäni aikaa blogin kirjoittamiseen. Enkä myöskään halua, että tästä blogista tulee ns vauvablogi, mutta se nyt tällä hetkellä on aika iso osa elämäämme.

Kaikki siis hyvin, paremmin kuin hyvin täällä. Nyt on kuitenkin aika laittaa tämä blogi määrittämättömän pituiselle tauolle, ja nauttia tästä äitiyslomasta, joka on kyllä aika ainutlaatuista aikaa. Palaan kirjoitusteni kanssa tänne sitten kun siltä taas tuntuu. Toivotan kaikille ihanaa kevättä, kesää, syksyä jne ;)

Vauva-arkea

Hei taas pitkästä aikaa. Luulin, että äitiyslomalla ehtii sitten päivittää blogia ahkerammin, mutta olinpa taas väärässä! Päivät kuluvat kauheeta kyytiä ja joka ikinen sekunti, kun on  "omaa" aikaa, niin  se menee levähtäessä! Vauva on ihana ja kiltti, mutta nyt on se aika, kun kaipaa äitiään lähes koko ajan. Ja sen ajan, kun vauva nukkuu, niin minä yleensä nukun myös. Juuri ja juuri ehtii ruokaa laittamaan välissä itselleen.

Meillä on aika hyvä rytmi käynnissä tällä hetkellä, vauva nukkuu 3-4 tunnin pätkissä yöt ja päivällä on jo muutaman tunnin aina välillä hereillä. Muutama kätinäyökin on takana kun nyt meillä on tiheän imemisen päivät meneillään eli tankkaa aina pari tuntia putkeen. Välillä olo on kuin jollain emoaluksella, josta pienempi yksikkö käy aina lataamassa itseään. Niinhän se tavallaan onkin... Onneksi aamuisin voi nukkua pitkään eikä ole kiire lähteä minnekään.

Nyt huomaan, mikä hyöty on poromiehestä: M pystyy aina aamuisin (melkein aina...) olemaan 10-11 asti kotona ja niinä päivinä täällä onkin sellaista luksusta kuin vauvan aamupesupalvelu ja aamiaispalvelu! On niitä huonojakin hetkiä, mutta ei aleta niitä täällä luettelemaan ;) Minut on yllättänyt se, miten tämä vauvan kanssa kotona olo on välillä henkisesti aika raskasta. Eli kuinka jokainen päivä on lähes samanlainen ja niinä päivinä kun on nukuttu huonosti ja olo on väsynyt ja poikki, niin silti pitää jaksaa sitä vauvaa hoitaa koko ajan. Ja miten tuntuukin, että juuri niinä päivinä vauva itkee ja kätisee enemmän? Eikä mitään omia juttuja saa tehtyä, kaikki kotityöt odottaa tekjäänsä... No, tänään meillä on käynnissä hyvä päivä, ollaan nukuttu hyvin ja elämä hymyilee!

Ulkoilemaankin ollaan jo päästy ja se on kyllä iso pelastus! Onneksi on tuo koira, jota on pakko ulkoiluttaa niin tulee aina pakattua vauva vaunuihin ja lähdettyä lenkille. En tiedä, kestäisikö pää muuten jossei pääsisi aina ulos raikkaaseen ilmaan. Onneksi kelit on nyt aika hyvät, päivisin on ollut vain muutama aste pakkasta niin olemme  voimme tehdä ihan kunnon lenkkejä. Vaunuja pukatessa kyllä saa hyvän hien pintaan!

Meidän porukatkin kävivät viikko sitten tutustumassa suvun uuteen jäseneen. Tästä oli se hyöty, että päästiin M:n kanssa viettämään yhteistä iltaa tunturiin, jossa oli sushi-ilta Tähtitaivaskodalla. Oli kiva syödä hyviä sallalais-japanilaisia ruokia ja sai taas lisäoppia makirullien ja nigireiden tekemiseen. Paikalla oli kokkina Kimmo Jylhä, joka teki ruokia paikallisista raaka-aineista: tarjolla oli mm poron sydäntä ja maksaa. Suosittelen lämpimästi osallistumaan tällaisiin ruokailtoihin jos niitä järjestetään, aina oppii jotain uutta!

It´s a girl!

Eli vihdoin ehdin kertomaan ihania uutisia: meille syntyi viikko sitten pitkän uurastuksen jälkeen pieni tyttövauva! Synnytys tosiaan käynnistettiin ja sen vuoksi urakka oli pitkä: kolme päivää. Välissä meinasi usko jo loppua, mutta hitsi kun lopulta vauva syntyi, niin tunne oli aika ääretön. Itse synnytyksestä en rupea enempää kertomaan, se oli kyllä elämäni rankin suoritus tähän mennessä! Kiitos kaikille LKS:n henkilökunnasta, jotka olivat auttamassa meidän tytärtämme maailmaan!

Kotiin pääsimme sunnuntaina. Minulla oli kova hoppu osastolta kotiin, mutta jouduimme olemaan yhden yön pidempään koska vauvalla oli bilirubiinit hieman koholla. Valohoitorajat eivät kuitenkaan täyttyneet. Tosin siinä oli sellainen homma, että jouduimme tällä viikolla käymään parina päivänä Kemijärvellä kontrolliverikokeissa, Sallassa ei saa näitä kokeita otettua. Nyt, kun näitä terveyspalveluita tarvitsee, niin tulee aika konkreettiseksi nämä välimatkat. Ei ole mitään herkkua lähteä muutaman päivän ikäisen vauvan kanssa ajamaan -35 asteen pakkasiin pientä verikoetta varten! Onneksi arvot lähtivät lopulta laskuun ja nyt saamme ihan oikeasti keskittyä tähän uuteen elämäämme.

Minä olen kyllä onneni kukkuloilla, niinkuin on isä ja isosiskokin! Olemme kaikki hurmioituneita tästä uudesta perheenjäsenestämme. Juuri nyt kaikki on niin hyvin kuin olla voi.

Kiitämme kaikkia onnitteluista! 

The Final Countdown

Tervehdys Lapin Keskussairaalasta! Joulun ja uudenvuoden juhlat on juhlittu ja täällä ollaan pusertamassa vauvaa pihalle ;) Jouluna tosiaan meillä oli veljeni tyttöystävänsä kanssa ja heti heidän perään tuli siskon perhe kyläilemään. Eihän siinä hässäkässä mitään blogeja päivitetä.

Nyt ollaan tosiaan tultu jo sairaalaan. Meillä oli eilen sovittu kontrolli äitiyspolille, jossa vauvalla kaikki muuten hyvin, mutta lapsivettä oli vähäisesti, jonka takia päädyttiin käynnistämään synnytys. Eilen minulla oli vähän pettynyt olo kun jouduin jäämään osastolle eikä oikein mitään tapahtunut, mutta samalla päässä se ajatus, että tämä on se turvallisin vaihtoehto. Näillä etäisyyksillä en todellakaan halunnut lähteä kokeilemaan kotiin että menisikö kaikki hyvin. Meiltä on kuitenkin tänne Rovaniemelle 2 tunnin ajomatka. Synnytys on käynnistetty cytotegeillä. Eilen ei vielä kauheasti tapahtunut, mutta tänään on ollut supistuksia reippaanalaisesti ja olenkin toiveikas, ettei tarvitsisi montaa päivää enää odotella! Tänään yritettiin myös ballonkia, mutta se ei onnistunut, joten päädyttiin jatkamaan käynnistystä lääkkeillä. Hitsiläinen, kun jännittää! Toisaalta tuleva synnytys pelottaa ja jännittää, mutta toisaalta olen onnellinen jokaisesti supistuksesta joka kypsyttää kohdunsuuta. Lähetin eilen M:n kotiin yöksi ja hoitamaan eläimiä, kun ei mitään tapahtunut eilisen aikana, mutta nyt M jäi yöksi tänne ja otimme huoneen potilashotellista. Jospa täällä saisi nukuttua kunnon yöunet ja huomenna olisi sitten iskukunnossa jos synnytys alkaisi. Täytyy tässä välissä kehua LKS:n kätilöitä ja lääkäreitä hyvästä hoidosta, kaikki ovat olleet todella ihania!

Näihin tunnelmiin, kohta meillä on vaavi !!!!