perjantai 23. tammikuuta 2015

Sri Lanka, part 2: siirtyminen "hill countryyn"

Olemme päässeet taas "ihmisten" ilmoille eli paikkaan, missä netti pelittää. Tämän kunniaksi päätin latailla koneelle kuvia ja päivittää blogia. 

Olemme siis siirtyneet Sri Lankan etelärannikoilta hill countryyn eli vuoristoseudulle. Meillä menikin suunnitelmat hieman uusiksi: se kuskiksi lupautunut mies saikin jonkin toisen keikan eli jäimme ilman kuljettajaa. Aikamme pohdittiin, mitä tekisimme. Tangallessa kysyimme majoituspaikastamme, että mitä heidän kauttaan maksaisi kuski päiväksi ja hinta oli baltiarallaa 100 euroa, joten sanoimme ei kiitos ja päätimme sumplia matkat busseilla ja tuktukeilla. Ensimmäiseksi lähdimme Tangallesta bussilla Uda Walawen kansallispuistoon. Tangallesta meni onneksi suora bussi sinne. Bussilla matkustaminen on täällä äärimmäisen halpaa: Matka Tangallesta Uda Walaween oli 70 km ja maksoi meiltä molemmilta yhteensä 200 rupiaa eli 1.3 euroa! Mutta toisaalta bussilla matkustaminen on aika hidasta. Ja melkoisen hc:ta: Kuski painaa kaasun pohjaan, jonkun poisjäämistä varten bussi hädin tuskin pysähtyy, välillä vauhti ainoastaan hidastuu vähän ja matkustaja hyppää pois. Onneksi meitä turisteja vähän lellitään ja auto pysähtyy oikeasti poisjäämistä varten. Bussit ovat yleensä ihan täynnä ja osa porukasta joutuu seisomaan. Mekin jouduimme seisomaan ensimmäiset 40 minuuttia yhdellä matkalla. Ja täällä eivät paikalliset miehet kyllä istuinpaikkaansa naisille luovuta! 

Tuktuk- rivistö valmiina hyökkäämään turistien kimppuun

Bussiasemalla on aikamoinen härdelli aina pystyssä. Mutta onneksi paikalliset ovat enemmän kuin auttavaisia kertomaan oikean bussin. Törmäsimme myös huijareihin muutaman kerran, jotka väittävät ettei jotain bussia mene ollenkaan jonnekin ja kannattaa ottaa taksi tai tuktuk määränpäähän. 

Bussi jätti meidät Uda Walawessa paikallisen guest housen pihaan, josta järkkääntyi jeeppi safaria varten. Jeepin saa myös kansallispuiston portilta, mutta tämä oli ihan jees ratkaisu. Safari kesti about 3 tuntia ja näimme tooosi monta elefanttia, erilaisia lintuja ja vesipuhveleita. Leopardit jäivät tällä kertaa näkemättä, mutta eipä se fiiliksiä laskenut. Oli kyllä kivaa nähdä eläimiä luonnollisessa ympäristössään, eikä missään eläintarhassa rajoitettuina. Voin suositella lämpimästi! Jeeppiin tuli eläkeläispappa oppaaksi bongailemaan elukoita. 


Näimme kotkaparin parittelemassa puussa


Ja niitä elefantteja..... Tässä norsuperhe pienessä lammessa sotkemassa itseään kuraan

Äitinorsu johdattaa vauvansa viidakkoon. 



 Norsulauma siirtyi kylpemään isompaan jorpakkoon. Takana näkyy vedessä vilvoittelevia vesipuhveleita


Tällaisilla jeepeillä liikuttiin

bongaa kotka

Ja näitä riikinkukkoja! Upeita lintuja!


Uda Walawesta siirryimme bussilla Haputaleen, jossa olimme perillä joskus iltaysin maissa. Matka oli pitkä ja aivan hullun pelottava. Täällä vuoristossa on kapeita teitä, aivan hullun mutkaisia ja reunassa jyrkkä pudotus alaspäin. Silti bussikuskit kaahaavat mutkiin täysiä ja jarruttavat vasta kohdalla. En tiedä, olenko ikinä pelännyt niin paljon kuin silloin kun pimeällä ajoimme Haputaleen. Ja M kertoi myöhemmin, ettei kuski ollut laittanut edes ajovaloja päälle! Huhhuh. Lisäksi lämpötila tippui ajomatkalla reiluun 10 asteeseen. Haputalessa siis päivät ovat lämpimiä (+28 astetta), mutta illat ja yöt kylmiä.

Bussimatkalla paikallinen nuorimies alkoi mainostamaan kaverinsa guest housea ja ehdimme jo ajatella, että taas joku huijari on vauhdissa. Lopulta vastassa ollut majatalon isäntä oli ihan asiallinen ja uskaltauduimme kyytiin eikä tarvinnut katua! Majapaikan nimi oli Bawa´s Guesthouse. Luin Lonely planetista, että heidän perheensä on majoittanut matkailijoita jo 30 vuoden ajan. Tapasimme perheen isän ja äidin, ihania ihmisiä! Ja erityisesti ruoat olivat hyviä! Lisäksi isällä oli pieni jalokivibisnes pystyssä ja minähän sitten ostin jotkut valkoiset topaasit, jospa saisin Suomessa teetettyä korvikset niistä. Vietimme perheen luona 3 yötä ja kokonaisuudessan lysti kustansi 100 euroa (sisältäen yöpymiset, aamupalat, päivälliset, pyykkien pesun ja jalokivet!) Ei mitään kallista huvia!

isäntäpari


Auringonnousu Haputalessa parvekkeeltamme kuvattuna

Tämä vuoristoalue on kaunista! Kamera on täynnä maisemakuvia, yritin vähän valikoida parhaimpia. Ja näillä vuorilla bussiajelu on kyllä melkoista touhua! Ensimmmäisellä matkalla pelkää henkensä edestä, muutaman kerran jälkeen istuu jo rentona kyydissä ja minullakin uni on meinannut tulla joka reissulla ;) Paikalliset lapset ovat ihania, kun vuorotellen pitää päästä sanomaan hello ja bye bye. Ihmiset ovat täällä kyllä herttaisia! Haputale on erittäin edullinen paikka ja ostimmekin jo paljon tuliaisia nimenomaan täältä. Ja muutaman paketin teetä, of course.

Haputalen kylä



Haputalesta lähdimme bussilla käymään Diyaluman vesiputouksilla. Vesiputouksen päällekin pääsisi kävelemään, mutta me tyydyimme kiipeämään muutamien kivien päälle ja minä kävin uimassa vesiputouksen alla. Aika siistiä!


Vesiputouksen lähellä tiellä oli lauma apinoita. Niitä oli hauska seurata



 Tässä kuvia paluumatkalta, mielettömiä maisemia!

Eilen käytiin sitten kävelemässä teeplantaaseilla. Aamulla otettiin tuktuk Lipton´s seatille, joka on siis korkealla teeplantaasien huipulla. Sieltä sir Thomas Lipton tarkkaili tiluksiaan. Tämä vuoristoalue on täynnä teeviljelmiä. Sri Lanka on erittäin iso teentuottajamaa. Täältä on turha hakea hyvää kahvia, kannattaa valita tee. Kahvi on aina jotenkin vetistä. Ja uskokaa tai älkää, niin minäkin olen alkanut pitämään teen mausta! Ei olisi uskonut. Ja kahvittomuudessa ei ole ollut mitään vaikeuksia.

Tuktuk siis vei meidät huipulla ja sieltä kävelimme alas kylään. Kävelymatkaa kertyi yhteensä noin 9 km. Tänään oli jalat aika tukossa kun ei ollut pitkiin aikoihin tehnyt mitään fyysistä. Matkalla näimme tamilinaisia, jotka keräsivät teenlehtiä. Kaikki hommat tehdään siis käsin. Alaskävellessämme kerääjät olivat lounastauolla, joten en saanut siis heistä enempää kuvia. Ja kuka nyt alkaa kuvaamaan ihmisiä lounastauollaan? Eiköhän niitä kuvia tässä vielä lähipäivinä saada. Kävimme myös tutustumassa teentuotantotehtaaseen. Siellä teenlehdet kuivataan ja murskataan useammassa myllyssä pienemmäksi ja pienemmäksi jauheeksi. Sisällä ei saanut kuvata.


Kyllä on sir Liptonin kelvannut ihailla täällä norsunluutornissaan maisemia!






Tällaisia kyliä oli keskellä plantaaseja, joissa tamilit asuvat

Tamileilla oli kylissä viljelypalstoja




Tuota mutkittelevaa tietä tultiin alaspäin. Pohkeet ja etureidet olivat kovilla!



Teetehdas

Tänään lähdimme junalla Haputalesta Ellaan, joka on kylä täällä vuoristossa myöskin. Tämä on paljon länsimaalaisempi paikka, kuin autenttinen Haputalen kylä. Täällä on tarkoitus myöskin patikoida, kiivetä Ella Rocksille ja käydä vesiputouksilla ja teeviljelmillä. Tänään kävin myös ayuerveda- hieronnassa. Oli kyllä superrentoutunut olo sen jälkeen! Huomiselle olemme varanneet myös kokkikoulun ;) Tarkoituksena on opetella tekemään näitä ihania curry-ruokia, joita täällä ollaan syöty. 

Tässä kuulumiset tällä kertaa. Vielä jonkin verran reissua jäljellä. Sri Lanka toivottaa rauhallista yötä kaikille!




maanantai 19. tammikuuta 2015

Sri Lanka, part 1

Kirjoitin tämän päivityksen eilisiltana, mutta koska netti ei toiminut enää kun kirjoitus oli valmis, niin en saanut tätä julkaista. Elikä tässä siis kuulumisia:

Poromiehen muija päivittää tällä kertaa blogia riippukeinusta, palmupuiden alta ;) Takana viikko reissua ja mitenköhän tämän kiteyttäisi? Sri Lanka on erilainen maa kuin mikään maa missä olen ennen käynyt. Nämä tämän postauksen päivitykset on puhtaasti vain omia mielipiteitä ja ajatuksia tästä maasta, joten jos joku vetää herneet nenään joistain asioista, niin ei mahda mitään. 

Saavuimme siis viikko sitten Sri Lankaan. Tämä on pieni saari Intian kaakkoiskulmilla. Tämä maa on kuulunut aiemmin Hollannille ja sen jälkeen Britannialle. Maa itsenäistyi Britanniasta vuonna 1948. Vuonna 1983 puhkesi sisällissota maan valtaväestön, singaleesien, ja vähemmistön, tamilien, välillä. 2001 solmittiin väliaikainen tulitauko, jota kesti vuoteen 2007 asti. Lopullisesti sisällissota loppui 2009. Singaleesit ovat maan valtaväestöä, tamilit vähemmistöä. Maassa suurin uskonto on buddhalaisuus, sitten tulee muslimit ja hindut ja viimesinä sitten kristityt. Singaleesit ovat pääasiasssa buddhalaisia, tamilit pääosin hindulaisia. Pikkuhiljaa turistit ovat alkaneet löytää takaisin Sri Lankaan sisällissodan päätyttyä.

 Lennot tänne olivat aika pitkät, varsinkin kun olemme huonoja nukkumaan lentokoneessa. Sen vuoksi olimme päättäneet levähtää pari yötä Colombossa, joka on saaren kaupallinen keskus, muttei kuitenkaan pääkaupunki. Tämä saattoi olla virheveto. Colombo oli erittäin meluisa kaupunki, aivan täynnä kolmipyöräisiä tuktukeja. Missään ei saanut rauhassa kävellä viittä metriä eteenpäin rauhassa kun koko ajan joku pysähtyi kohdalla huutelemaan "hello madam, where do you want to go, madam?" 

Lisäksi meitä klassisesti kusetti paikallinen tuktuk-kuski, joka "ystävällisesti" kierrätti meitä temppeleissä. Olimme lukeneet etukäteen, että Colombossa kannattaa varmistaa aina että taksissa on mittari ja niin tämäkin kuski vakuutti, mutta tämän reissun hinta oli 50€ eli rahat pois ;) No, ainakin pääsimme kiertoajelulle ja käymään parissa temppelissäkin, joten emme me ihan tyhjästä maksaneet. Loppujen lopuksi en tiedä, miten Colombossa olisi saanut ajan kulumaan jossei olisi ollut tällaista ohjelmaa. Any case, kävimme tutustumassa kahdessa temppelissä. On nämä kyllä vaikuttavia. Jotenkin ei aina kauheasti reissussa kiinnosta käydä katsomassa kirkkoja, mutta nämä temppelit ovat hienoja ja erittäin koristeellisia! 

Colombossa oli myös erikoistilanteita päällä: maanantaina uusi, vastavalittu presidentti astui virkaan ja koko kaupunki oli täynnä poliiseja ja katuja oli suljettuna. Lisäksi seuraavana päivänä itse paavi saapui tervehtimään Sri Lankalaisia, joten oli parempi lutviutua alta pois. Emme siis osallistuneet paavin messuun ;) Joku toinen kerta sitten...

Summa summarum: suosittelen skippaamaan Colombon jossette ole kiinnostuneet meluisan, ruuhkaisan kaupungin kiertelystä 30 asteen helteessä auringon paahteessa ;) Mutta saatiinpahan nukuttua väsymys pois. Olin jotenkin niin lamaantunut helteestä ja kiireisestä kaupungista, etten tullut ottaneeksi edes muita kuvia kuin näitä temppelikuvia. 


Gangaramaya- temppelistä

tätä "pientä" norsuvauvaa oltiin pesemässä ja pääsin silittämään norsua. Norsunpesijällä oli puukko valmiina jos jompikumpi (minä tai norsu) oltaisiin alettu riehumaan



  Toinen temppeli, Seema Malaka, jossa kävimme, oli järven rannalla. 



Colombosta lähdimme junalla kohti etelää, rannikkoa pitkin Gallen kaupunkiin. Matka maksoi yhteensä 360 rupiaa eli about 2 euroa! Pikkaisen saisi VR ottaa mallia ;) Tätä junalla matkustamista suosittelen lämpimästi, näkee hienoja maisemia matkalla! Matkustimme toisessa luokassa, joka oli ihan siisti. Junassa oli ikkunat auki, joten saimme aistia kaikki äänet ja tuoksut. Aikamoista! Otin uudella videokameralla videotakin matkalta, mutta niiden lataamiseen ei tämän resortin netti riitä

Colombon juna-asema



Ihmiset roikkuivat junan ikkunoista, myöskään ovet eivät olleet kiinni, joten osa miehistä roikkui oviaukoissakin 

Saapuminen Gallen juna-asemalle

Gallessa majoituimme muutama kilometri kaupungin ulkopuolelle: Lahiru Villaan. Tämän paikan pitäjä, Nandana, oli mukava mies. Itse majoitus ei ollut mikään ihmeellinen, mutta toisaalta tämä oli edullinen paikka, joten emme odottaneetkaan ihmeitä. Mutta sen sijaan voimme suositella erittäin lämpimästi omistajaa. Tässä on mies, josta moni saisi ottaa mallia: tyypillä on pieni kotimajoituspaikka, jota hän parhaillaan laajentaa. Lisäksi hän on sukelluksen opettaja, eli kotoa löytyy kaikki sukelluskamat, joten ei muuta kun reissuun. Lisäksi hän järjestää turisteille ohjelmaa, mitä ikinä haluaakaan tehdä! M:n piti päästä parturiin ja minä mietin, että samalla voisin mennä pedikyyriin ja ei muuta kuin 5 minuuttia niin oltiin matkassa jo tuktukilla kohti salonkia jossa molemmat hommat hoitui! 

Nandanan kanssa lähdimme kohti Mirissaa, valasretkelle. Lähtö oli klo 5.30 aamulla, pystyimme juuri ja juuri tähän herätykseen. Suosittelen kyllä tätä valasretkeä, nähtiin noin 6-7 sinivalasta! Aikamoista! Liput laivaan maksaa 6000 rupiaa eli about 40€. Reissun jälkeen Nandana heitti meidät tänne Tangalleen, jossa olemme vieläkin. Olemme sopineet, että kunhan haluamme lähteä täältä kohti sisämaata, niin soitamme hänelle ja hän tulee sitten kuskaamaan meitä ympäriinsä. Tuntuu helpommalta lähteä sisämaahan kuskin (ja oppaan!) kansssa. Hintaa tälle huville tulee 50 euroa, mutta katsoisin, että saamme kyllä rahanarvosta täyttä palvelua tältä mieheltä! Jäljellä on vielä kansallispuistot, teeplantaasit, viidakkoretket, vesiputoukset, haaveissa on myös Adams peakille kiipeäminen auringonnousua katsomaa jne. 

Matkalla Mirissaan näimme aamunkajossa kalastajia. Tyypit siis heiluvat tuolla seipäitten nokassa aamuneljästä aamuysiin. Sieltä sitten onkivat fisua

Ennen valasretkelle lähtöä kävimme katsomassa Mirissan kalasataman aamun markkinat. Ei taitaisi EU hyväksyä näitä hygieniastandardeja?





Parin tunnin veneajelun jälkeen näimme vihdoin sinivalaita, tässä melkein paras otos. Videopätkiä toki löytyy niiden puhalteluista, mutta edelleenkään netti ei riitä videoiden lataamiseen


Ja vihdoin pääsimme Tangalleen! Tämä paikka on melkoinen paratiisi! Olemme nyt siis Sri Lankan etelärannikolla. Mikä parasta, niin täällä rannat eivät ole täynnä turisteja (vielä). Alkuun olimme pari yötä Tangalle beachissa, missä on paljon majoitusta ja hyviä ravintoloita meren rannalla. Meno on aika rauhallista, tosin oli mukava illalla istuskella olusilla. Mutta mitään biletyspaikkoja täältä on turha hakea. Tekemistä ei kauheasti päivisin ole (ellei lähde sitten järjestetyille retkille), mutta minulle riittää nyt vähäksi aikaa se, että on merenranta ja muutama kahvila, joissa istuskella. Täällä kiire unohtuu. On ihanaa, kun koko ajan jossain ei pauhaa musiikki, vaan kuulee ainoastaan meren pauhun. Siitä sitten seuraavaan: täältä on vaikea löytää turvallisia uimarantoja. Olen kyllä joka päivä löytänyt sellaisen paikan, missä aallot ovat vähän rauhallisempia ja uskaltaa uida. Pitäisi varmaan alkaa surffaamaan?

Mikä Tangallessa nauratti, oli paikalliset miehet. Nämä tuntuvat käyvän aika lämpimänä länsimaisiin naisiin (vai onko se vaan tämän minun viehätysvoimani?). Jos istuin yksin jossain kahvilassa, niin jo oli paikallista ukkoa juttelemassa ja kertomassa, että kuinka voivat viedä minut tuonne laguunia katselemaan ja snorklaamaan ja katsomaan vastasyntyneitä kilpikonnia. Heti kun sanon, että juu voisihan sitä lähteä, otetaanpa miehenikin mukaan, niin johan ottavat etäisyyttä ;) En itse oikein välitä siitä, että ollaan koko ajan kimpussa, varsinkin jos haluan lukea rauhassa kirjaa ja nauttia vaikka lounaasta. Ehkä joku sitten tykkää?


 Tarkasti kun katsotte, niin saatatte nähdä tässä autiossa rakennuksessa apinoita ;)




Sitten ruokaan, eli yksi tärkeimmistä asioista reissussa. Täällä on kyllä hyviä ruokia! Erityisesti olen tykästynyt erilaisiin curreihin. Ja yksi minun suosikeistani on kothu rothi. Colombossa olemme syöneet tähän mennessä parhaat kothu rothimme. En oikein osaa selittää, mikä se ruoka oikein on, katsokaapa you tubesta ;) Ruoat täällä ovat erittäin tulisia! Onneksi "harjoittelimme" kotona mausteisia ja chilisiä ruokia. Pari kertaa kun ollaan syöty paikallisten "hotelleissa", joksi nimittävät näitä katukeittiöruokapaikkoja, niin on pitänyt hiukka hikoilla chilien takia! Tässä kuva ateriasta, joka meinasi olla meikälle liikaa ;) Länsimaisia ruokia ei kannata paljoa tilailla, tulee pettymyksiä. Ja täällä rannikolla kalaruoat ovat osoittautuneet erinomaisiksi!


Tässä Tangallesta katukuvaa. Tajusin, etten ole ottanut kuvia yhdestäkään kaupungista, joten piti korjata virheeni. 

Paikallista bussia emme ole vielä kokeilleet, täytyy tämäkin varmaan testata 

Keskellä Tangallea virtasi joki, jossa uiskenteli tällainen kaveri ;)

Tässä niitä Tangallen loputtomia hiekkarantoja




 Tangalle beachin rantakatua, rauhallista on


Siirryimme tänään siis Tangalle beachin alueelta muutaman km:n itään päin, Marakolliyaan. Matkalla nähtiin tällainen vesipuhveli vauvansa kanssa. Täällä muutenkin luonto on se juttu. Joka puolella on elämimiä: metsässä kuuluu ja näkyy erilaisia lintuja. Ollaan nähty jo useampi riikinkukkokin luonnossa! Täällä lintubongausreissut ovat suosittuja. Lisäksi noita vesipuhveleita on joka puolella. Tässä lähistöllä on kilpikonnien lisääntymisalue, tosin nyt ei ole "sesonki", vaan parhaiten pesiviä kilpikonnia näkee huhtikuusta eteenpäin.


Tässä Rekawa Lagoonin aluetta

Tässä meidän tämän hetkinen majoituspaikkamme, Shivaś beach Cabin, vasta kuukausi sitten avattu paikka. Hinta oli kalliimpi kuin missä ollaan tähän mennesä majoituttu, mutta nyt haluttiin välissä vähän luksusta. Normaalisti ollaan maksettu 20-30 euroa yöltä (sisältäen ilmastoinnin), nyt tämä maksaa 50 euroa yöltä. Mutta tämä on paratiisi!






Pitkä päivitys viikon lomalta. Matka jatkuu tästä siis ensin kohti Yalan kansallispuistoa (odotan jo jännityksellä, että näkyykö leopardeja!). Kaikenkaikkiaan meillä on ollut tähän maahan vähän sopeutusmisvaikeuksia, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että alamme viihtyä. Ihmiset ovat aivan todella ystävällisiä ja auttamishaluisia, tosin välillä vähän ärsyttävyyteen asti. Mehän olemme tottuneet tekemään kaiken itse ja päättämään omista asioistamme. Nämä ovat välillä jopa yli-innokkaita meidän makuumme keksimään meille tekemistä: koko ajan pitäisi lähteä jonnekin katsomaan jotain ;) Yritä siinä sitten selittää että nyt haluttais vaan maata biitsillä ja heittää aivot narikkaan muutamaks päiväks. Mutta mutta. Seikkailu jatkuu ;)