It´s a girl!

Eli vihdoin ehdin kertomaan ihania uutisia: meille syntyi viikko sitten pitkän uurastuksen jälkeen pieni tyttövauva! Synnytys tosiaan käynnistettiin ja sen vuoksi urakka oli pitkä: kolme päivää. Välissä meinasi usko jo loppua, mutta hitsi kun lopulta vauva syntyi, niin tunne oli aika ääretön. Itse synnytyksestä en rupea enempää kertomaan, se oli kyllä elämäni rankin suoritus tähän mennessä! Kiitos kaikille LKS:n henkilökunnasta, jotka olivat auttamassa meidän tytärtämme maailmaan!

Kotiin pääsimme sunnuntaina. Minulla oli kova hoppu osastolta kotiin, mutta jouduimme olemaan yhden yön pidempään koska vauvalla oli bilirubiinit hieman koholla. Valohoitorajat eivät kuitenkaan täyttyneet. Tosin siinä oli sellainen homma, että jouduimme tällä viikolla käymään parina päivänä Kemijärvellä kontrolliverikokeissa, Sallassa ei saa näitä kokeita otettua. Nyt, kun näitä terveyspalveluita tarvitsee, niin tulee aika konkreettiseksi nämä välimatkat. Ei ole mitään herkkua lähteä muutaman päivän ikäisen vauvan kanssa ajamaan -35 asteen pakkasiin pientä verikoetta varten! Onneksi arvot lähtivät lopulta laskuun ja nyt saamme ihan oikeasti keskittyä tähän uuteen elämäämme.

Minä olen kyllä onneni kukkuloilla, niinkuin on isä ja isosiskokin! Olemme kaikki hurmioituneita tästä uudesta perheenjäsenestämme. Juuri nyt kaikki on niin hyvin kuin olla voi.

Kiitämme kaikkia onnitteluista! 

The Final Countdown

Tervehdys Lapin Keskussairaalasta! Joulun ja uudenvuoden juhlat on juhlittu ja täällä ollaan pusertamassa vauvaa pihalle ;) Jouluna tosiaan meillä oli veljeni tyttöystävänsä kanssa ja heti heidän perään tuli siskon perhe kyläilemään. Eihän siinä hässäkässä mitään blogeja päivitetä.

Nyt ollaan tosiaan tultu jo sairaalaan. Meillä oli eilen sovittu kontrolli äitiyspolille, jossa vauvalla kaikki muuten hyvin, mutta lapsivettä oli vähäisesti, jonka takia päädyttiin käynnistämään synnytys. Eilen minulla oli vähän pettynyt olo kun jouduin jäämään osastolle eikä oikein mitään tapahtunut, mutta samalla päässä se ajatus, että tämä on se turvallisin vaihtoehto. Näillä etäisyyksillä en todellakaan halunnut lähteä kokeilemaan kotiin että menisikö kaikki hyvin. Meiltä on kuitenkin tänne Rovaniemelle 2 tunnin ajomatka. Synnytys on käynnistetty cytotegeillä. Eilen ei vielä kauheasti tapahtunut, mutta tänään on ollut supistuksia reippaanalaisesti ja olenkin toiveikas, ettei tarvitsisi montaa päivää enää odotella! Tänään yritettiin myös ballonkia, mutta se ei onnistunut, joten päädyttiin jatkamaan käynnistystä lääkkeillä. Hitsiläinen, kun jännittää! Toisaalta tuleva synnytys pelottaa ja jännittää, mutta toisaalta olen onnellinen jokaisesti supistuksesta joka kypsyttää kohdunsuuta. Lähetin eilen M:n kotiin yöksi ja hoitamaan eläimiä, kun ei mitään tapahtunut eilisen aikana, mutta nyt M jäi yöksi tänne ja otimme huoneen potilashotellista. Jospa täällä saisi nukuttua kunnon yöunet ja huomenna olisi sitten iskukunnossa jos synnytys alkaisi. Täytyy tässä välissä kehua LKS:n kätilöitä ja lääkäreitä hyvästä hoidosta, kaikki ovat olleet todella ihania!

Näihin tunnelmiin, kohta meillä on vaavi !!!!