Viimeisenä matkakohteenamme oli Vietnam ja Hanoi. Hanoissa oli tosiaan erittäin kylmää, 12-14 astetta päivisin! Onneksi ei tullut vettä, vaikka sitä oli ennustettukin. Minulla oli tosiaan jäänyt takki lentokoneeseen eikä muutenkaan löytynyt kauhean järkeviä vaatteita. Poromieshän oli ottanut mukaan aluskerraston, joten kateellisena katselin vierestä kun toinen pukeutui lämpimästi. Itse sain kerrospukeutua kaksiin haaremihousuihin ja muutama paita aina päällekkäin. Aika monen pää kääntyi perään kun kävelin kaduilla, ja epäilen ettei aina ollut ihastuksesta. Tai kukaties näytin vain seuraavaa muotivillitystä vietnamilaisille ja vähän ajan kuluttua he kaikki pukeutuvat näin:
Eikö ole tyylikästä? M jätti aina parin metrin hajuraon meikäläiseen kun keräsin nauruja. Mutta mukavuus ja lämpö menivät nyt tyylikkyyden edelle. Hanoissa kiertelimme päivät kaupungilla. Meno oli melkoinen, varsinkin liikenne! Mopoja oli kadut täynnä ja sai aina tosissaan katsoa ympärilleen ennen kadunylitystä. Ja jos jossain oli liikennevalot, niin eipä niitä paljoa toteltu. Lisäksi mopot ja autot tööttäilivät koko ajan: aina risteystä lähestyessä ja jos haluttiin jonkun väistävän pois alta. Eli koko ajan. Lisäksi jos lähdettiin ohittamaan, niin iskettiin vaan hätävilkut päälle ja yritettiin ohi jommalta kummalta puolelta.
Turistikierrokseen kuului sotamuseoon tutustuminen. Alkuperäinen nimi on ollut Museum of American War Crimes. Nimi kertoo kaiken. Vietnam oli aiemmin Ranskan siirtomaa. Toisen maailmansodan aikana Ranska teki yhteistyötä Japanin kanssa, ja Vietnamia miehittikin Japanin armeija, vaikka sen hallinto säilyi Ranskan alaisuudessa. Japanilaisten antauduttua Ranska joutui taistelemaan siirtomaansa hallinnasta nationalistisen Viet Minh -itsenäisyysliikkeen kanssa. Tätä johti kommunistisen puolueen johtaja Hồ Chí Minh, jonka kultti säilyy vieläkin vahvana, häntä kutsutaan nimellä setä Ho. Viet Minhin voitettua ranskalaiset vuonna 1954 Vietnam sai itsenäisyytensä. Sen jälkeen käynnistyi sota Pohjois- ja Etelä-Vietnamin valtioiden kesken. Etelää "auttamaan" saapui USA. Sota kesti 20 vuotta ja siinä kuoli 230 000 etelä-vietnamilaista, 58 000 jenkkiä, 1,1 miljoona pohjois-vietnamilaista ja 2 miljoonaa siviiliä. Sotaa on sanottu ensimmäiseksi "televisiosodaksi", joka herätti paljon vastustusta länsimaissa. Amerikkalaisia arvosteltiin siviilien silmittömäst pommituksesta, ilmapommitukset olivat massiivisia eivätkä kohdistuneet strategisiin sotilaskohteisiin. Molemmat osapuolet syyllistyivät sotarikoksiin. Lopulta Viet Minh voitti sodan ja amerikkalaiset pakenivat Vietnamista.
Amerikkalaisilla sotilailla ollut lappu, joka oli tärkeä antautuessa vietnamilaisille
Venäläisvalmisteinen MIG
Sotamuseosta käveltiin Temple of Literatureen eli kirjallisuuden temppeliin. Se on perustettu vuonna 1070 ja on Vietnamin ensimmäinen yliopisto. Keisarillinen Yliopisto perustettiin kasvattamaan prinssejä tulevaan tehtäväänsä. Oppia tulivat saamaan myös aristokraattien perilliset, joista kasvatettiin kansakunnalle oppineita mandariineja.
Vuonna 1484 keisari Lê Thánh Tôngin toimesta alettiin kunnioittaa yliopistosta valmistuneita tohtoreita hakkaamalla heidän nimensä kivitauluihin. 703 vuoden aikana valmistui vuosittain 3–61 tohtoria, yhteensä 2313 kappaletta, joista 1306 nimet ovat vieläkin luettavissa 82 kilpikonnan selässä
Pienoismalli temppelialueesta
Kirjallisuuden temppeliltä suuntasimme seuraavaan turistikohteeseen: Hanoin vankilaan (Hỏa Lò eli amerikkalaisten kutsuma Hanoi Hilton). Vankila on alunperin ranskalaisten perustama, johon vangittiin vietnamilaisia vapausajattelijoita. Ranska yritti tukahduttaa itsenäisyysajattelijoiden toimintaa ja vangitsi näitä. Vankilasta löytyy myös giljotiini, jolla ihmisiä teloitettiin. Myöhemmin vietnaminsodan aikaan vankila toimi jenkkien sotavankilana. Tämä vankila oli siltä osin melkoista propagandaa, että ensin näyttelyssä keskityttiin kertomaa vietnamilaisvankien karusta kohtalosta ja sen jälkeen siitä, kuinka leppoisaa ja mukavaa aikaa amerikkalaisilla sotavangeilla oli. Kuuluisin amerikkalaissotavanki Hoa Lossa oli John McCain, josta tuli myöhemmin senaattori.
eristysselli, jossa kuolemaantuomitut odottivat tuomion täytäntöönpanoa
John McCainin lentäjäunivormu
Näin mukavaa amerikkalaisilla vankilassa oli:
Loput päivät menivät kaupungilla ympäriinsä kävellessä. Tet- juhla oli juuri päättynyt ja ihmiset palanneet kaupunkiin. Osa liikkeistä oli tosin vielä kiinni. Tet- juhla on suuri juhla Vietnamissa. Se on vietnamilaisten uuden vuoden juhla.
Keskellä kaupunkia on Hoan Kiem- järvi, jonka ympärillä menee kävelyteitä. Täällä hanoilaiset viettävät aikaa. Kien- järvessä väitetään olevan edelleen eläviä kilpikonnia. Keskellä järveä on temppeli.
Hoan Kiem- järvellä on punainen silta, joka vie myös Jaden saarelle, jossa on temppeli myöskin
Halong Bayn reissulla oppaamme kertoi, että alunperin Hanoissa oli 16 katua, jotka oli kaikki nimetty sen mukaan, mitä niissä myytiin. Sana Hang tarkoittaa aina katua. Hanoissa shoppailu oli helppoa, jokainen katu oli aina keskittynyt tiettyyn tuotteeseen: yhdellä kadulla myytiin silkkiä, toisella lasten leluja, yhdellä kenkiä, yhdellä auton renkaita jne. Lisäksi kaupungista löytyy muutama ostoskeskus: Trang Tienillä oli luksusostoskeskus, jossa myytiin Luis Vuittonia ja muita ökymerkkejä. Halvempi, tosin lähes länsimaalaisissa hinnoissa oleva, ostoskeskus oli Vinhcom City Tower Ba Trieu- kadun eteläpäässä.
Tämä liike oli kadulla, jossa myytiin hautakiviä ;)
Vietnamilaisen sähköinsinöörin taidonnäyte. Ei mikään yllätys että jos jonnekin tulee jokin ongelma sähköjen kanssa, niin on yksinkertaisempaa vetää aina uusi johto vanhan tilalle kuin ruveta selvittämään, missä johdossa on ongelma
Hanoissa ollessamme pakollinen reissu oli päiväretki Halong Bayhin. Alunperin oli tarkoitus mennä 2 päivän retkelle siten, että olisimme olleet laivassa yötä mutta kylmä keli ei paljoa houkutellut tähän ratkaisuun. Pakkohan se oli tämä Unescon kohde käydä katsomassa. Kaunista oli, mutta hieman sumuinen ja kolea keli söivät nautintoa. Muutama muukin vene oli liikkeellä lahdella:
Halong Bayssa oli kalastajakyliä, eli kokonaisia kyliä, joissa ihmiset asuivat kelluvissa taloissa. Siellä oli myös koulut lapsia varten.
Tässä koko reissun toiseksi ainoa pariskuntakuva ;)
Rantauduimme yhteen saareen, jossa kävimme tippukiviluolassa
riisiviljelmiä
katukeittiöstä sai erittäin herkullista ruokaa! Ja edullista
katuruokailu oli nerokasta: aina jos paikat loppuivat, jostain kaivettiin lisää pikkutuoleja
Tämä mopojen päälle kuormaaminen oli kyllä taidetta!
Ngo Ngo Sy Lien- kadulta löytyi markkinakojupaikka, jossa myytiin ruokaa. Täältä mukaan lähti riisipaperi ja iso pussi kuivattua chiliä
Viimeisenä päivänä Hanoissa kävimme Ho Chi Minh- museossa. Tarkoitus oli käydä aamulla myös tervehtimässä itse herraa hänen mausoleumisaan, mutta koska mausoleum on auki joka päivä vain klo 8-11 niin ei jaksettu herätä sitä varten. Jäi nyt nämä treffit väliin. Setä Hota tosiaan palvotaan Vietnamissa. Tällaista henkilökulttia on vaikea ymmärtää, M jonkin verran asiasta tajusi Kekkosen ajan lapsena ;)
Ho- sedän mausoleumi
Semmoinen reissu. Kuvia tuli kyllä räpsittyä lähes 1000, sen takia niitä blogiinkin päätyi näin paljon. Jatkossa tulee vielä oma postaus ruokajutuista ja ruokaohjeita. Onpa mukava itse katsoa näitä kuvia ja muistella reissua! Nyt täytyy ruveta miettimään seuraavaa matkakohdetta. Tosin yksi reissu on tälle vuodelle jo varattuna: Koripallon MM- kisat Espanjassa syyskuussa, joihin Suomikin valittiin mukaan!
