Vauva-arkea

Hei taas pitkästä aikaa. Luulin, että äitiyslomalla ehtii sitten päivittää blogia ahkerammin, mutta olinpa taas väärässä! Päivät kuluvat kauheeta kyytiä ja joka ikinen sekunti, kun on  "omaa" aikaa, niin  se menee levähtäessä! Vauva on ihana ja kiltti, mutta nyt on se aika, kun kaipaa äitiään lähes koko ajan. Ja sen ajan, kun vauva nukkuu, niin minä yleensä nukun myös. Juuri ja juuri ehtii ruokaa laittamaan välissä itselleen.

Meillä on aika hyvä rytmi käynnissä tällä hetkellä, vauva nukkuu 3-4 tunnin pätkissä yöt ja päivällä on jo muutaman tunnin aina välillä hereillä. Muutama kätinäyökin on takana kun nyt meillä on tiheän imemisen päivät meneillään eli tankkaa aina pari tuntia putkeen. Välillä olo on kuin jollain emoaluksella, josta pienempi yksikkö käy aina lataamassa itseään. Niinhän se tavallaan onkin... Onneksi aamuisin voi nukkua pitkään eikä ole kiire lähteä minnekään.

Nyt huomaan, mikä hyöty on poromiehestä: M pystyy aina aamuisin (melkein aina...) olemaan 10-11 asti kotona ja niinä päivinä täällä onkin sellaista luksusta kuin vauvan aamupesupalvelu ja aamiaispalvelu! On niitä huonojakin hetkiä, mutta ei aleta niitä täällä luettelemaan ;) Minut on yllättänyt se, miten tämä vauvan kanssa kotona olo on välillä henkisesti aika raskasta. Eli kuinka jokainen päivä on lähes samanlainen ja niinä päivinä kun on nukuttu huonosti ja olo on väsynyt ja poikki, niin silti pitää jaksaa sitä vauvaa hoitaa koko ajan. Ja miten tuntuukin, että juuri niinä päivinä vauva itkee ja kätisee enemmän? Eikä mitään omia juttuja saa tehtyä, kaikki kotityöt odottaa tekjäänsä... No, tänään meillä on käynnissä hyvä päivä, ollaan nukuttu hyvin ja elämä hymyilee!

Ulkoilemaankin ollaan jo päästy ja se on kyllä iso pelastus! Onneksi on tuo koira, jota on pakko ulkoiluttaa niin tulee aina pakattua vauva vaunuihin ja lähdettyä lenkille. En tiedä, kestäisikö pää muuten jossei pääsisi aina ulos raikkaaseen ilmaan. Onneksi kelit on nyt aika hyvät, päivisin on ollut vain muutama aste pakkasta niin olemme  voimme tehdä ihan kunnon lenkkejä. Vaunuja pukatessa kyllä saa hyvän hien pintaan!

Meidän porukatkin kävivät viikko sitten tutustumassa suvun uuteen jäseneen. Tästä oli se hyöty, että päästiin M:n kanssa viettämään yhteistä iltaa tunturiin, jossa oli sushi-ilta Tähtitaivaskodalla. Oli kiva syödä hyviä sallalais-japanilaisia ruokia ja sai taas lisäoppia makirullien ja nigireiden tekemiseen. Paikalla oli kokkina Kimmo Jylhä, joka teki ruokia paikallisista raaka-aineista: tarjolla oli mm poron sydäntä ja maksaa. Suosittelen lämpimästi osallistumaan tällaisiin ruokailtoihin jos niitä järjestetään, aina oppii jotain uutta!