Ura vai perhe vai molemmat?

Otsikko kuvastaa niitä ajatuksia, mitä kävin läpi ennen kuin päätettiin alkaa perustamaan perhettä. Olen lääkiksen jälkeen aina mennyt fiiliksen mukaan työpaikkojen perässä. Aina ajattelin, etten varmaan ala erikoistumaan kun ei löydy erikoisalaa joka vetäisi tarpeeksi puoleensa ja toisaalta koen terveyskeskuslääkärin työn täysin omakseni. Kuitenkin kun tulin Sallaan, niin hurmaannuin täysin! Nimittäin geriatriasta!

Sallassa on siis ollut projektin kautta geriatrin palveluita ja tätä kautta minäkin tutustuin Pirkkoon, josta tuli myöhemin ohjaajalääkärini. Vuosi sitten syyskuussa aloitin erikoistumiseni kun Oulun Yliopisto hyväksyi suunnitelmamme Sallassa. Olen siis toiminut osastonlääkärinä, kotihoidossa ja tehostetussa palveluasumisessa. Lisäksi osallistun kunnan SAS- ryhmän toimintaan. Pidän myös muistineuvolassa vastaanottoa. Täytyy kyllä sanoa että tämä on ollut äärimmäisen kiehtovaa ja inspiroivaa! Geriatria tuntuu täysin omalta alueelta. Olen lukioaikana ollut Tukholmassa töissä vanhainkodissa ja jo silloin tykästyin hoitamaan vanhuksia. On kiehtovaa kuunnella vanhusten elämäntarinoita, niitä kannattaa itse kunkin pysähtyä kuuntelemaan. Varsinkin jos vastaanotolle tulee pariskunta, joka on ollut vaikkapa 60 vuotta naimisissa, niin en malta olla kysymättä että mikä se on se parisuhteen salaisuus. Puhumattakaan sallalaisten vanhusten kiehtovasta sotahistoriasta. On ollut myös hienoa huomata, kuinka geriatrian erikoisala on kasvamassa koko ajan. Tarve Lapissakin on suuri geriatrin palveluille eli töitä tulee jatkossakin olemaan.

Any case, siinä vaiheessa kun mietittiin perheen perustamista, niin jouduin pohtimaan sitä, että joudunko hautaamaan haaveet erikoistumisesta jos haluan lapsia. Erikoistumisohjelmaan kuuluu vähintään puolen vuoden jakso yliopistollisessa sairaalassa ja pari vuotta keskussairaalassa ja tämä tarkoittaa minun kohdallani pätkiä Oulussa ja Rovaniemellä. Onneksi M tuki minua ja ilmoitti että asiat laitetaan järjestymään. Nyt onkin sovittuna jo Ouluun työt toukokuulle 2017. Saas nähdä, miten tuo Oulussa ja Rovaniemellä osittain asuminen sujuu. Turha toisaalta etukäteen liikaa asiasta stressata, mutta haaveissa on että joku päivä minäkin olen sitten geriatrian erikoislääkäri!

Vahvistusta geriatriksi kasvamiselle tuli eilen: Suomen Geriatrit ry myönsi minulle apurahan! Aivan mieletön kunnianosoitus! Harmi vain, kun en päässyt paikalle pokkaamaan apurahaa, tuli aika nopealla varoitusajalla ja toisaalta tuntui rankalta lähteä yhden päivän takia pyörähtämään täältä Tampereelle.

Varmaan monella muullakin tulevalla äidillä on ahdistusta liittyen urahaaveisiin. Miten ne saa sovitettua perhe-elämään ja aikatauluihin? Tämän postauksen kirjoitin nyt myös sillä ajatuksella, että palaan tähän itse jos tulee uskonpuute myöhemmin. Tosin olen hyvin tietoinen siitä, että jatkossa mennään vauvan ehdoilla, toivottavasti hänkin on myöntyväinen sitten reissuelämään ;)

Ja vielä loppuun se luvattu mahakuva ;)