Olemme päässeet taas "ihmisten" ilmoille eli paikkaan, missä netti pelittää. Tämän kunniaksi päätin latailla koneelle kuvia ja päivittää blogia.
Olemme siis siirtyneet Sri Lankan etelärannikoilta hill countryyn eli vuoristoseudulle. Meillä menikin suunnitelmat hieman uusiksi: se kuskiksi lupautunut mies saikin jonkin toisen keikan eli jäimme ilman kuljettajaa. Aikamme pohdittiin, mitä tekisimme. Tangallessa kysyimme majoituspaikastamme, että mitä heidän kauttaan maksaisi kuski päiväksi ja hinta oli baltiarallaa 100 euroa, joten sanoimme ei kiitos ja päätimme sumplia matkat busseilla ja tuktukeilla. Ensimmäiseksi lähdimme Tangallesta bussilla Uda Walawen kansallispuistoon. Tangallesta meni onneksi suora bussi sinne. Bussilla matkustaminen on täällä äärimmäisen halpaa: Matka Tangallesta Uda Walaween oli 70 km ja maksoi meiltä molemmilta yhteensä 200 rupiaa eli 1.3 euroa! Mutta toisaalta bussilla matkustaminen on aika hidasta. Ja melkoisen hc:ta: Kuski painaa kaasun pohjaan, jonkun poisjäämistä varten bussi hädin tuskin pysähtyy, välillä vauhti ainoastaan hidastuu vähän ja matkustaja hyppää pois. Onneksi meitä turisteja vähän lellitään ja auto pysähtyy oikeasti poisjäämistä varten. Bussit ovat yleensä ihan täynnä ja osa porukasta joutuu seisomaan. Mekin jouduimme seisomaan ensimmäiset 40 minuuttia yhdellä matkalla. Ja täällä eivät paikalliset miehet kyllä istuinpaikkaansa naisille luovuta!
Tuktuk- rivistö valmiina hyökkäämään turistien kimppuun
Bussiasemalla on aikamoinen härdelli aina pystyssä. Mutta onneksi paikalliset ovat enemmän kuin auttavaisia kertomaan oikean bussin. Törmäsimme myös huijareihin muutaman kerran, jotka väittävät ettei jotain bussia mene ollenkaan jonnekin ja kannattaa ottaa taksi tai tuktuk määränpäähän.
Bussi jätti meidät Uda Walawessa paikallisen guest housen pihaan, josta järkkääntyi jeeppi safaria varten. Jeepin saa myös kansallispuiston portilta, mutta tämä oli ihan jees ratkaisu. Safari kesti about 3 tuntia ja näimme tooosi monta elefanttia, erilaisia lintuja ja vesipuhveleita. Leopardit jäivät tällä kertaa näkemättä, mutta eipä se fiiliksiä laskenut. Oli kyllä kivaa nähdä eläimiä luonnollisessa ympäristössään, eikä missään eläintarhassa rajoitettuina. Voin suositella lämpimästi! Jeeppiin tuli eläkeläispappa oppaaksi bongailemaan elukoita.
Näimme kotkaparin parittelemassa puussa
Ja niitä elefantteja..... Tässä norsuperhe pienessä lammessa sotkemassa itseään kuraan
Äitinorsu johdattaa vauvansa viidakkoon.
Norsulauma siirtyi kylpemään isompaan jorpakkoon. Takana näkyy vedessä vilvoittelevia vesipuhveleita
Tällaisilla jeepeillä liikuttiin
bongaa kotka
Ja näitä riikinkukkoja! Upeita lintuja!
Uda Walawesta siirryimme bussilla Haputaleen, jossa olimme perillä joskus iltaysin maissa. Matka oli pitkä ja aivan hullun pelottava. Täällä vuoristossa on kapeita teitä, aivan hullun mutkaisia ja reunassa jyrkkä pudotus alaspäin. Silti bussikuskit kaahaavat mutkiin täysiä ja jarruttavat vasta kohdalla. En tiedä, olenko ikinä pelännyt niin paljon kuin silloin kun pimeällä ajoimme Haputaleen. Ja M kertoi myöhemmin, ettei kuski ollut laittanut edes ajovaloja päälle! Huhhuh. Lisäksi lämpötila tippui ajomatkalla reiluun 10 asteeseen. Haputalessa siis päivät ovat lämpimiä (+28 astetta), mutta illat ja yöt kylmiä.
Bussimatkalla paikallinen nuorimies alkoi mainostamaan kaverinsa guest housea ja ehdimme jo ajatella, että taas joku huijari on vauhdissa. Lopulta vastassa ollut majatalon isäntä oli ihan asiallinen ja uskaltauduimme kyytiin eikä tarvinnut katua! Majapaikan nimi oli Bawa´s Guesthouse. Luin Lonely planetista, että heidän perheensä on majoittanut matkailijoita jo 30 vuoden ajan. Tapasimme perheen isän ja äidin, ihania ihmisiä! Ja erityisesti ruoat olivat hyviä! Lisäksi isällä oli pieni jalokivibisnes pystyssä ja minähän sitten ostin jotkut valkoiset topaasit, jospa saisin Suomessa teetettyä korvikset niistä. Vietimme perheen luona 3 yötä ja kokonaisuudessan lysti kustansi 100 euroa (sisältäen yöpymiset, aamupalat, päivälliset, pyykkien pesun ja jalokivet!) Ei mitään kallista huvia!
isäntäpari
Auringonnousu Haputalessa parvekkeeltamme kuvattuna
Tämä vuoristoalue on kaunista! Kamera on täynnä maisemakuvia, yritin vähän valikoida parhaimpia. Ja näillä vuorilla bussiajelu on kyllä melkoista touhua! Ensimmmäisellä matkalla pelkää henkensä edestä, muutaman kerran jälkeen istuu jo rentona kyydissä ja minullakin uni on meinannut tulla joka reissulla ;) Paikalliset lapset ovat ihania, kun vuorotellen pitää päästä sanomaan hello ja bye bye. Ihmiset ovat täällä kyllä herttaisia! Haputale on erittäin edullinen paikka ja ostimmekin jo paljon tuliaisia nimenomaan täältä. Ja muutaman paketin teetä, of course.
Haputalen kylä
Haputalesta lähdimme bussilla käymään Diyaluman vesiputouksilla. Vesiputouksen päällekin pääsisi kävelemään, mutta me tyydyimme kiipeämään muutamien kivien päälle ja minä kävin uimassa vesiputouksen alla. Aika siistiä!
Vesiputouksen lähellä tiellä oli lauma apinoita. Niitä oli hauska seurata
Tässä kuvia paluumatkalta, mielettömiä maisemia!
Eilen käytiin sitten kävelemässä teeplantaaseilla. Aamulla otettiin tuktuk Lipton´s seatille, joka on siis korkealla teeplantaasien huipulla. Sieltä sir Thomas Lipton tarkkaili tiluksiaan. Tämä vuoristoalue on täynnä teeviljelmiä. Sri Lanka on erittäin iso teentuottajamaa. Täältä on turha hakea hyvää kahvia, kannattaa valita tee. Kahvi on aina jotenkin vetistä. Ja uskokaa tai älkää, niin minäkin olen alkanut pitämään teen mausta! Ei olisi uskonut. Ja kahvittomuudessa ei ole ollut mitään vaikeuksia.
Tuktuk siis vei meidät huipulla ja sieltä kävelimme alas kylään. Kävelymatkaa kertyi yhteensä noin 9 km. Tänään oli jalat aika tukossa kun ei ollut pitkiin aikoihin tehnyt mitään fyysistä. Matkalla näimme tamilinaisia, jotka keräsivät teenlehtiä. Kaikki hommat tehdään siis käsin. Alaskävellessämme kerääjät olivat lounastauolla, joten en saanut siis heistä enempää kuvia. Ja kuka nyt alkaa kuvaamaan ihmisiä lounastauollaan? Eiköhän niitä kuvia tässä vielä lähipäivinä saada. Kävimme myös tutustumassa teentuotantotehtaaseen. Siellä teenlehdet kuivataan ja murskataan useammassa myllyssä pienemmäksi ja pienemmäksi jauheeksi. Sisällä ei saanut kuvata.
Kyllä on sir Liptonin kelvannut ihailla täällä norsunluutornissaan maisemia!
Tällaisia kyliä oli keskellä plantaaseja, joissa tamilit asuvat
Tamileilla oli kylissä viljelypalstoja
Tuota mutkittelevaa tietä tultiin alaspäin. Pohkeet ja etureidet olivat kovilla!
Teetehdas
Tänään lähdimme junalla Haputalesta Ellaan, joka on kylä täällä vuoristossa myöskin. Tämä on paljon länsimaalaisempi paikka, kuin autenttinen Haputalen kylä. Täällä on tarkoitus myöskin patikoida, kiivetä Ella Rocksille ja käydä vesiputouksilla ja teeviljelmillä. Tänään kävin myös ayuerveda- hieronnassa. Oli kyllä superrentoutunut olo sen jälkeen! Huomiselle olemme varanneet myös kokkikoulun ;) Tarkoituksena on opetella tekemään näitä ihania curry-ruokia, joita täällä ollaan syöty.
Tässä kuulumiset tällä kertaa. Vielä jonkin verran reissua jäljellä. Sri Lanka toivottaa rauhallista yötä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti