Vauva-arkea

Hei taas pitkästä aikaa. Luulin, että äitiyslomalla ehtii sitten päivittää blogia ahkerammin, mutta olinpa taas väärässä! Päivät kuluvat kauheeta kyytiä ja joka ikinen sekunti, kun on  "omaa" aikaa, niin  se menee levähtäessä! Vauva on ihana ja kiltti, mutta nyt on se aika, kun kaipaa äitiään lähes koko ajan. Ja sen ajan, kun vauva nukkuu, niin minä yleensä nukun myös. Juuri ja juuri ehtii ruokaa laittamaan välissä itselleen.

Meillä on aika hyvä rytmi käynnissä tällä hetkellä, vauva nukkuu 3-4 tunnin pätkissä yöt ja päivällä on jo muutaman tunnin aina välillä hereillä. Muutama kätinäyökin on takana kun nyt meillä on tiheän imemisen päivät meneillään eli tankkaa aina pari tuntia putkeen. Välillä olo on kuin jollain emoaluksella, josta pienempi yksikkö käy aina lataamassa itseään. Niinhän se tavallaan onkin... Onneksi aamuisin voi nukkua pitkään eikä ole kiire lähteä minnekään.

Nyt huomaan, mikä hyöty on poromiehestä: M pystyy aina aamuisin (melkein aina...) olemaan 10-11 asti kotona ja niinä päivinä täällä onkin sellaista luksusta kuin vauvan aamupesupalvelu ja aamiaispalvelu! On niitä huonojakin hetkiä, mutta ei aleta niitä täällä luettelemaan ;) Minut on yllättänyt se, miten tämä vauvan kanssa kotona olo on välillä henkisesti aika raskasta. Eli kuinka jokainen päivä on lähes samanlainen ja niinä päivinä kun on nukuttu huonosti ja olo on väsynyt ja poikki, niin silti pitää jaksaa sitä vauvaa hoitaa koko ajan. Ja miten tuntuukin, että juuri niinä päivinä vauva itkee ja kätisee enemmän? Eikä mitään omia juttuja saa tehtyä, kaikki kotityöt odottaa tekjäänsä... No, tänään meillä on käynnissä hyvä päivä, ollaan nukuttu hyvin ja elämä hymyilee!

Ulkoilemaankin ollaan jo päästy ja se on kyllä iso pelastus! Onneksi on tuo koira, jota on pakko ulkoiluttaa niin tulee aina pakattua vauva vaunuihin ja lähdettyä lenkille. En tiedä, kestäisikö pää muuten jossei pääsisi aina ulos raikkaaseen ilmaan. Onneksi kelit on nyt aika hyvät, päivisin on ollut vain muutama aste pakkasta niin olemme  voimme tehdä ihan kunnon lenkkejä. Vaunuja pukatessa kyllä saa hyvän hien pintaan!

Meidän porukatkin kävivät viikko sitten tutustumassa suvun uuteen jäseneen. Tästä oli se hyöty, että päästiin M:n kanssa viettämään yhteistä iltaa tunturiin, jossa oli sushi-ilta Tähtitaivaskodalla. Oli kiva syödä hyviä sallalais-japanilaisia ruokia ja sai taas lisäoppia makirullien ja nigireiden tekemiseen. Paikalla oli kokkina Kimmo Jylhä, joka teki ruokia paikallisista raaka-aineista: tarjolla oli mm poron sydäntä ja maksaa. Suosittelen lämpimästi osallistumaan tällaisiin ruokailtoihin jos niitä järjestetään, aina oppii jotain uutta!

It´s a girl!

Eli vihdoin ehdin kertomaan ihania uutisia: meille syntyi viikko sitten pitkän uurastuksen jälkeen pieni tyttövauva! Synnytys tosiaan käynnistettiin ja sen vuoksi urakka oli pitkä: kolme päivää. Välissä meinasi usko jo loppua, mutta hitsi kun lopulta vauva syntyi, niin tunne oli aika ääretön. Itse synnytyksestä en rupea enempää kertomaan, se oli kyllä elämäni rankin suoritus tähän mennessä! Kiitos kaikille LKS:n henkilökunnasta, jotka olivat auttamassa meidän tytärtämme maailmaan!

Kotiin pääsimme sunnuntaina. Minulla oli kova hoppu osastolta kotiin, mutta jouduimme olemaan yhden yön pidempään koska vauvalla oli bilirubiinit hieman koholla. Valohoitorajat eivät kuitenkaan täyttyneet. Tosin siinä oli sellainen homma, että jouduimme tällä viikolla käymään parina päivänä Kemijärvellä kontrolliverikokeissa, Sallassa ei saa näitä kokeita otettua. Nyt, kun näitä terveyspalveluita tarvitsee, niin tulee aika konkreettiseksi nämä välimatkat. Ei ole mitään herkkua lähteä muutaman päivän ikäisen vauvan kanssa ajamaan -35 asteen pakkasiin pientä verikoetta varten! Onneksi arvot lähtivät lopulta laskuun ja nyt saamme ihan oikeasti keskittyä tähän uuteen elämäämme.

Minä olen kyllä onneni kukkuloilla, niinkuin on isä ja isosiskokin! Olemme kaikki hurmioituneita tästä uudesta perheenjäsenestämme. Juuri nyt kaikki on niin hyvin kuin olla voi.

Kiitämme kaikkia onnitteluista! 

The Final Countdown

Tervehdys Lapin Keskussairaalasta! Joulun ja uudenvuoden juhlat on juhlittu ja täällä ollaan pusertamassa vauvaa pihalle ;) Jouluna tosiaan meillä oli veljeni tyttöystävänsä kanssa ja heti heidän perään tuli siskon perhe kyläilemään. Eihän siinä hässäkässä mitään blogeja päivitetä.

Nyt ollaan tosiaan tultu jo sairaalaan. Meillä oli eilen sovittu kontrolli äitiyspolille, jossa vauvalla kaikki muuten hyvin, mutta lapsivettä oli vähäisesti, jonka takia päädyttiin käynnistämään synnytys. Eilen minulla oli vähän pettynyt olo kun jouduin jäämään osastolle eikä oikein mitään tapahtunut, mutta samalla päässä se ajatus, että tämä on se turvallisin vaihtoehto. Näillä etäisyyksillä en todellakaan halunnut lähteä kokeilemaan kotiin että menisikö kaikki hyvin. Meiltä on kuitenkin tänne Rovaniemelle 2 tunnin ajomatka. Synnytys on käynnistetty cytotegeillä. Eilen ei vielä kauheasti tapahtunut, mutta tänään on ollut supistuksia reippaanalaisesti ja olenkin toiveikas, ettei tarvitsisi montaa päivää enää odotella! Tänään yritettiin myös ballonkia, mutta se ei onnistunut, joten päädyttiin jatkamaan käynnistystä lääkkeillä. Hitsiläinen, kun jännittää! Toisaalta tuleva synnytys pelottaa ja jännittää, mutta toisaalta olen onnellinen jokaisesti supistuksesta joka kypsyttää kohdunsuuta. Lähetin eilen M:n kotiin yöksi ja hoitamaan eläimiä, kun ei mitään tapahtunut eilisen aikana, mutta nyt M jäi yöksi tänne ja otimme huoneen potilashotellista. Jospa täällä saisi nukuttua kunnon yöunet ja huomenna olisi sitten iskukunnossa jos synnytys alkaisi. Täytyy tässä välissä kehua LKS:n kätilöitä ja lääkäreitä hyvästä hoidosta, kaikki ovat olleet todella ihania!

Näihin tunnelmiin, kohta meillä on vaavi !!!!

Ihanaa joulunaikaa

On aika toivottaa kaikille ihania joulunpyhiä! Täällä on kovasti jo touhuttu joulun juttuja. Tänään toimme kuusen sisään ja koristelimme, tämä kyllä nostattaa joulunhenkeä. Muuten en kauheasti nostata paineita joulusta, olen suosiolla antanut M:lle vastuuhommia ja yritän ottaa rauhallisesti ;) Meille tulee veljeni tyttöystävänsä kanssa, joten tiedossa on aikuisten joulu. 

Nyt kun raskaus vetelee viimeistä kuukautta, niin olo alkaa olemaan hankala ja aika valmis. Lähinnä ongelmana on unettomuus. Vaikka menisin mihin aikaan nukkumaan, niin herään neljän-viiden aikaan ja sen jälkeen ei tule enää unta! Sitten päivät menevätkin kuin sumussa ja luultavasti sen vuoksi minulla on ollut jonkun verran supistelujakin. Nyt olen onneksi keksinyt avun tuohon aamuyön unettomuuteen: luen vauvalehtiä ;) Niitä lukiessa alkaa nopsaa väsyttämään ja uni tuleekin tunnin-parin sisällä. Tosin nyt viimeiset kaksi yötä olen nukkunut kunnolla ja taas on virtaa! Harmi kun ystäväni oli juuri viikonloppuna täällä käymässä, kun uniongelmat olivat pahimmillaan, niin minä en pystynyt oikein tekemään mitään täydellä teholla päivisin. Olen onneksi pystynyt kuitenkin käymään vielä koiran kanssa lenkillä. 

Tuleva synnyttäminen alkaa jo vähän jännittämään. Tosin alan olemaan pikkuhiljaa valmis siihenkin koitokseen, kunhan nyt vielä tammikuuhun saisin aikaa. Kovasti kyllä jo pikkuista odotetaan, kaikki alkaa olemaan valmista (paitsi synnärilaukku on edelleen pakkaamatta...). 

Näiden kuvien kera toivotan kaikille blogini lukijoille ihanaa joulunaikaa, rentoutukaa ja nauttikaa vapaista ja toisistanne! Palataan asiaan sitten pyhien jälkeen ;) 

Tällaisen pöytäkoristeen väsäsin

Kun maas on hanki ja järvet jäässä....

Terveisiä äitiyslomalta! Täällä on kyllä nautittu vapaista täysillä! Sallaan saapuivat vihdoin kunnon pakkaset, tänään on ollut kylmimmillään -20 astetta pakkasta! Alkaa tarkenemaan!

Päivät kuluvat aika kovaa kyytiä, jopa lomalla! On tämä kyllä melkoista kun tietää ettei tarvitse miettiä töitä ennen ensi syksyä! On meillä Suomessa aika hyvin asiat kuitenkin, kun yhteiskunta tukee äitiyttä näin paljon.

Heti loman alkuun käytin hormoneja hyväksi ja tein suursiivouksen kotona ja laittelin jouluverhot ja -koristeita paikoilleen. Sallassa oli myös joulunavaus 27.11., jossa käytiin kiertelemässä kauppoja ja Rajakievarissa katsomassa joulupukkia.

 

Viikko sitten käytiin Rovaniemellä keskussairaalassa synnytysvalmennuksessa. Koin kyllä valmennuksen hyödylliseksi. Vaikka olenkin lääkäri, niin nämä raskaus- ja synnytysasiat ovat itselle aika vieraita. Oli mukava tietää käytännön asioita ja tutustua synnytyssaleihin ja synnyttäneiden osastoon. Pikkuhiljaa alkaa konkretisoitua, että 1kk päästä meille pitäisi syntyä vauva! Kovin aktiivisesti en tosin vieläkään halua ajatella synnytystä, se menee sitten niinkuin menee. Jos kaikki tutut äitinikin ovat siihen pystyneet niin enköhän minäkin? Eniten jännittää tämä välimatka, 2 tuntia Rovaniemelle ja lähinnä se, että milloin sinne sairaalaan sitten lähdetään. Tosin eikös se ensimmäinen ole aina vähän hitaampi tulemaan? Sairaalalaukku varmaan pitäisi pikkuhiljaa pakata, hyviä vinkkejä otetaan vastaan, mitä kannattaa ottaa mukaan? M:lle olen ainakin antanut toiveen kukista ja skumppapullosta ;)

Rovaniemeltä minä lähdin sitten junalla Oulun kautta Vaasaan, siskon perheen tykö. Oli ihanaa viettää aikaa siskonlasten kanssa. Vaasassa ei ollut tietoakaan talvesta, ei oikein ollut lunta missään. Kova ikävä tulee taas, onneksi ovat tulossa heti joulun jälkeen tänne Sallaan! Siskoltani saatiin kauhea määrä kaikkia vauvantarvikkeita, tärkeimpänä varmaankin yhdistelmävaunut. Tänään M myös kasasi vauvalle pinnasängyn, joka niinikään saatiin siskoltani. Pikkuhiljaa alamme olla valmiita.

M tuli hakemaan minut sitten Vaasasta ja olimme yhden yön Oulussa. Meillä oli vuosipäivä, jota vietettiin käymällä Uleåborgissa syömässä. Aivan mielettömän hyvää ruokaa! Oli aika arvokas paikka, mutta eipä täällä Sallassa tule käytyä kauhean usein ulkona syömässä, joten oli joka euron arvoista. Voin kyllä lämpimästi suositella tätä ravintolaa jos haluaa vähän luksusta. 

Tänä  viikonloppuna meille tuli kyläilemään ystäväpariskuntani Oulusta. Vitsi, miten ihanaa on, kun  nyt on niin paljon kyläilijöitä tiedossa ennen vauvan syntymää! Assi teki minulle eilen jalkahoidon, joka tuli enemmän kuin tarpeeseen, kiitos siitä! Vatsa rupee olemaan tiellä eikä tulisi mieleenikään itse tehdä itselleni enää jalkahoitoa, joten oli ihanaa, kun joku hemmotteli. Tässä kyllä todella hyvä idea vauvaa odottavan äidin ystäville! Kävimme Matovaarassa leikkimässä turisteja ja katsomassa lampaita ja poroja.

Odotus täällä siis jatkuu, sekä joulun että vauvan. Toivon kovasti että vauva ei päätä syntyä ennen vuodenvaihdetta! Tosin nyt minulla alkaa jo vauhti hidastumaan, maha alkaa jo vähän painamaan ja vähän väliä joutuu oikeastikin lepäilemään. Mutta eiköhän tässä pärjätä. Muistaa vaan ottaa rauhallisemmin ja pyytää apua kun sitä oikeasti tarvitsee.

Ihanaa joulunodotusta kaikille!!!

Mammalomalla

Tänään se koitti, nimittäin äitiysloman alkaminen! Tänään oli viimeinen työpäivä ja täytyy sanoa että olo on epätodellinen! Viime päivinä työmotivaatio on ollut jo hakusessa ja tänään tuntuu kyllä  hattarankevyeltä. Oli jännä fiilis tehdä kaikki paperihommat pois ja katsoa viimeiset potilaat ja tyhjentää työhuone omista tavaroista. Tähänastisen elämäni pisin loma on nyt edessä. Toisaalta olo on ihanan kevyt ja huoleton, toisaalta taas tällä hetkellä tuntuu että pitääkö tosiaan olla pois töistä ensi syksyyn saakka? Moni sanoo, että nyt pitää nauttia siitä ajasta minkä vielä on yhtenä kappaleena. Tuntuu epätodelliselta että noin kuukauden päästä meille tulee vauva!! Nyt alkaa jo vähän jännittämään.

Olen odotellut vauvakamojen kanssa loman alkamista. Tosiaan paljon saadaan kaikkia tavaroita siskoltani. Nyt jo tänne on saapunut pinnasänky siskoltani, jonka kokoamisen olen pystynyt vielä toistaiseksi jättämään, ajatuksena että se kootaan sitten kun alkaa äitiysloma. Vaatteita ollaan hypistelty jo, kelan äitiyspakkauskin on saapunut. Lisäksi tällä viikolla saatiin turvakaukalo vauvalle, se on nyt ainut, mikä on hommattu uutena: veljeni eli tulevan vauvan eno tilasi sen meille. Olen kyllä aika kiitollinen siitä, että saan niin paljon tavaroita käytettynä, olen huomannut että en tiedä mitään vauvojen tarvikkeista eikä kärsivällisyys riitä lukemaan kaikkia nettiarvosteuita. Tuo kaukalon valinta oli jo ihan tarpeeksi haastava. Lopulta päädyin valitsemaan Maxi Cosin Pebble- mallin, sitä oli kehuttu niin paljon. Lisäksi saimme turvakaukaloon telakan, jolla kiinnitys pitäisi olla näppärä. Saas nähdä, miten sitten käytössä olen tyytyväinen. P täällä on harjoitellut jo nuken kanssa turvakaukalon toimintoja ;)

 Nyt on siis aikaa tehdä kaikkea mitä ei ole jaksanut tehdä työpäivien jälkeen. Ohjelmassa on ainakin joulun valmistelua ja jouluvalojen laittaminen! Lisäksi olisi tarkoitus aloittaa torkkupeiton teko, joka on odottanut koko syksyn. Saas nähdä, tuleeko tätä blogiakin nyt päiviteltyä ahkerammin. Olo on vielä ollut hyvä, toivottavasti pysyykin tällaisena! Viikonloppuna mennään LKS:aan synnytysvalmennukseen, sieltä minä sitten jatkan matkaa Vaasaan siskon luokse vielä moikkaamaan ennen joulua ja vauvan syntymää. Muille pitkille matkoille ei enää lähdetä.

Loppuun vielä pitkästä aikaa resepti. Tein töihin mango-passion-rahkakakun. Idea tuli kaupan Pirkka-lehdestä, jossa oli tämän rahkan ohje. Tämä oli ihanan jouluinen ja raikas ja päätinkin vääntää kakun. Suosittelen kyllä lämpimästi, oli hyvän makuista. Kakun ohje on reiluhko, piti riittää koko polin porukalle. Jos haluat pienemmän kakun, niin puolita ainesten määrä. Tästä siis about 15-20 ihmistä syö.

Mango-passion-rahkakakku

Pohja:

75 g voita

200 g pipareita

Täyte:

2 prk (á 2.5 dl) vaahtoutuvaa vaniljakastiketta

2 tlk (á 425 g) mangoviipaleita sokeriliemessä

2 tlk (á 250 g) maitorahkaa

1 tl kanelia

8 liivatelehteä

Kiille:

5 passionhedelmää

1 dl appelsiinitäysmehua

3/4 dl tomusokeria

1 liivatelehti

Sulata voi. Murskaa piparit. Sekoita keskenään ja levitä pyöreän kakkuvuoan pohjalle. Valmista täyte: Valuta mangot, ota 1 dl sivuun nestettä. Kuutioi mangot. Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi. Lisää vaahtoon rahka, mangot ja kaneli. Anna liivatelehtien liota vedessä pehmeiksi ja kuumenna mangoviipaleista jäänyt liemi ja sulata siinä liivatelehdet. Levitä kakkuvuokaan täyte. 

Leikkaa passionhedelmät kahtia ja lusikoi hedelmäliha kattilaan. Lisää kattilaan appelsiinimehu ja tomusokeri. Kiehauta ja lisää valutettu liivatelehti. Anna jäähtyä ja levitä sen jälkeen kakun päälle. Anna hyytyä jääkaapissa yön yli. 

Ura vai perhe vai molemmat?

Otsikko kuvastaa niitä ajatuksia, mitä kävin läpi ennen kuin päätettiin alkaa perustamaan perhettä. Olen lääkiksen jälkeen aina mennyt fiiliksen mukaan työpaikkojen perässä. Aina ajattelin, etten varmaan ala erikoistumaan kun ei löydy erikoisalaa joka vetäisi tarpeeksi puoleensa ja toisaalta koen terveyskeskuslääkärin työn täysin omakseni. Kuitenkin kun tulin Sallaan, niin hurmaannuin täysin! Nimittäin geriatriasta!

Sallassa on siis ollut projektin kautta geriatrin palveluita ja tätä kautta minäkin tutustuin Pirkkoon, josta tuli myöhemin ohjaajalääkärini. Vuosi sitten syyskuussa aloitin erikoistumiseni kun Oulun Yliopisto hyväksyi suunnitelmamme Sallassa. Olen siis toiminut osastonlääkärinä, kotihoidossa ja tehostetussa palveluasumisessa. Lisäksi osallistun kunnan SAS- ryhmän toimintaan. Pidän myös muistineuvolassa vastaanottoa. Täytyy kyllä sanoa että tämä on ollut äärimmäisen kiehtovaa ja inspiroivaa! Geriatria tuntuu täysin omalta alueelta. Olen lukioaikana ollut Tukholmassa töissä vanhainkodissa ja jo silloin tykästyin hoitamaan vanhuksia. On kiehtovaa kuunnella vanhusten elämäntarinoita, niitä kannattaa itse kunkin pysähtyä kuuntelemaan. Varsinkin jos vastaanotolle tulee pariskunta, joka on ollut vaikkapa 60 vuotta naimisissa, niin en malta olla kysymättä että mikä se on se parisuhteen salaisuus. Puhumattakaan sallalaisten vanhusten kiehtovasta sotahistoriasta. On ollut myös hienoa huomata, kuinka geriatrian erikoisala on kasvamassa koko ajan. Tarve Lapissakin on suuri geriatrin palveluille eli töitä tulee jatkossakin olemaan.

Any case, siinä vaiheessa kun mietittiin perheen perustamista, niin jouduin pohtimaan sitä, että joudunko hautaamaan haaveet erikoistumisesta jos haluan lapsia. Erikoistumisohjelmaan kuuluu vähintään puolen vuoden jakso yliopistollisessa sairaalassa ja pari vuotta keskussairaalassa ja tämä tarkoittaa minun kohdallani pätkiä Oulussa ja Rovaniemellä. Onneksi M tuki minua ja ilmoitti että asiat laitetaan järjestymään. Nyt onkin sovittuna jo Ouluun työt toukokuulle 2017. Saas nähdä, miten tuo Oulussa ja Rovaniemellä osittain asuminen sujuu. Turha toisaalta etukäteen liikaa asiasta stressata, mutta haaveissa on että joku päivä minäkin olen sitten geriatrian erikoislääkäri!

Vahvistusta geriatriksi kasvamiselle tuli eilen: Suomen Geriatrit ry myönsi minulle apurahan! Aivan mieletön kunnianosoitus! Harmi vain, kun en päässyt paikalle pokkaamaan apurahaa, tuli aika nopealla varoitusajalla ja toisaalta tuntui rankalta lähteä yhden päivän takia pyörähtämään täältä Tampereelle.

Varmaan monella muullakin tulevalla äidillä on ahdistusta liittyen urahaaveisiin. Miten ne saa sovitettua perhe-elämään ja aikatauluihin? Tämän postauksen kirjoitin nyt myös sillä ajatuksella, että palaan tähän itse jos tulee uskonpuute myöhemmin. Tosin olen hyvin tietoinen siitä, että jatkossa mennään vauvan ehdoilla, toivottavasti hänkin on myöntyväinen sitten reissuelämään ;)

Ja vielä loppuun se luvattu mahakuva ;)