Sri Lanka, part 1

Kirjoitin tämän päivityksen eilisiltana, mutta koska netti ei toiminut enää kun kirjoitus oli valmis, niin en saanut tätä julkaista. Elikä tässä siis kuulumisia:

Poromiehen muija päivittää tällä kertaa blogia riippukeinusta, palmupuiden alta ;) Takana viikko reissua ja mitenköhän tämän kiteyttäisi? Sri Lanka on erilainen maa kuin mikään maa missä olen ennen käynyt. Nämä tämän postauksen päivitykset on puhtaasti vain omia mielipiteitä ja ajatuksia tästä maasta, joten jos joku vetää herneet nenään joistain asioista, niin ei mahda mitään. 

Saavuimme siis viikko sitten Sri Lankaan. Tämä on pieni saari Intian kaakkoiskulmilla. Tämä maa on kuulunut aiemmin Hollannille ja sen jälkeen Britannialle. Maa itsenäistyi Britanniasta vuonna 1948. Vuonna 1983 puhkesi sisällissota maan valtaväestön, singaleesien, ja vähemmistön, tamilien, välillä. 2001 solmittiin väliaikainen tulitauko, jota kesti vuoteen 2007 asti. Lopullisesti sisällissota loppui 2009. Singaleesit ovat maan valtaväestöä, tamilit vähemmistöä. Maassa suurin uskonto on buddhalaisuus, sitten tulee muslimit ja hindut ja viimesinä sitten kristityt. Singaleesit ovat pääasiasssa buddhalaisia, tamilit pääosin hindulaisia. Pikkuhiljaa turistit ovat alkaneet löytää takaisin Sri Lankaan sisällissodan päätyttyä.

 Lennot tänne olivat aika pitkät, varsinkin kun olemme huonoja nukkumaan lentokoneessa. Sen vuoksi olimme päättäneet levähtää pari yötä Colombossa, joka on saaren kaupallinen keskus, muttei kuitenkaan pääkaupunki. Tämä saattoi olla virheveto. Colombo oli erittäin meluisa kaupunki, aivan täynnä kolmipyöräisiä tuktukeja. Missään ei saanut rauhassa kävellä viittä metriä eteenpäin rauhassa kun koko ajan joku pysähtyi kohdalla huutelemaan "hello madam, where do you want to go, madam?" 

Lisäksi meitä klassisesti kusetti paikallinen tuktuk-kuski, joka "ystävällisesti" kierrätti meitä temppeleissä. Olimme lukeneet etukäteen, että Colombossa kannattaa varmistaa aina että taksissa on mittari ja niin tämäkin kuski vakuutti, mutta tämän reissun hinta oli 50€ eli rahat pois ;) No, ainakin pääsimme kiertoajelulle ja käymään parissa temppelissäkin, joten emme me ihan tyhjästä maksaneet. Loppujen lopuksi en tiedä, miten Colombossa olisi saanut ajan kulumaan jossei olisi ollut tällaista ohjelmaa. Any case, kävimme tutustumassa kahdessa temppelissä. On nämä kyllä vaikuttavia. Jotenkin ei aina kauheasti reissussa kiinnosta käydä katsomassa kirkkoja, mutta nämä temppelit ovat hienoja ja erittäin koristeellisia! 

Colombossa oli myös erikoistilanteita päällä: maanantaina uusi, vastavalittu presidentti astui virkaan ja koko kaupunki oli täynnä poliiseja ja katuja oli suljettuna. Lisäksi seuraavana päivänä itse paavi saapui tervehtimään Sri Lankalaisia, joten oli parempi lutviutua alta pois. Emme siis osallistuneet paavin messuun ;) Joku toinen kerta sitten...

Summa summarum: suosittelen skippaamaan Colombon jossette ole kiinnostuneet meluisan, ruuhkaisan kaupungin kiertelystä 30 asteen helteessä auringon paahteessa ;) Mutta saatiinpahan nukuttua väsymys pois. Olin jotenkin niin lamaantunut helteestä ja kiireisestä kaupungista, etten tullut ottaneeksi edes muita kuvia kuin näitä temppelikuvia. 

Gangaramaya- temppelistä

tätä "pientä" norsuvauvaa oltiin pesemässä ja pääsin silittämään norsua. Norsunpesijällä oli puukko valmiina jos jompikumpi (minä tai norsu) oltaisiin alettu riehumaan

  Toinen temppeli, Seema Malaka, jossa kävimme, oli järven rannalla. 

Colombosta lähdimme junalla kohti etelää, rannikkoa pitkin Gallen kaupunkiin. Matka maksoi yhteensä 360 rupiaa eli about 2 euroa! Pikkaisen saisi VR ottaa mallia ;) Tätä junalla matkustamista suosittelen lämpimästi, näkee hienoja maisemia matkalla! Matkustimme toisessa luokassa, joka oli ihan siisti. Junassa oli ikkunat auki, joten saimme aistia kaikki äänet ja tuoksut. Aikamoista! Otin uudella videokameralla videotakin matkalta, mutta niiden lataamiseen ei tämän resortin netti riitä

Colombon juna-asema

Ihmiset roikkuivat junan ikkunoista, myöskään ovet eivät olleet kiinni, joten osa miehistä roikkui oviaukoissakin 

Saapuminen Gallen juna-asemalle

Gallessa majoituimme muutama kilometri kaupungin ulkopuolelle: Lahiru Villaan. Tämän paikan pitäjä, Nandana, oli mukava mies. Itse majoitus ei ollut mikään ihmeellinen, mutta toisaalta tämä oli edullinen paikka, joten emme odottaneetkaan ihmeitä. Mutta sen sijaan voimme suositella erittäin lämpimästi omistajaa. Tässä on mies, josta moni saisi ottaa mallia: tyypillä on pieni kotimajoituspaikka, jota hän parhaillaan laajentaa. Lisäksi hän on sukelluksen opettaja, eli kotoa löytyy kaikki sukelluskamat, joten ei muuta kun reissuun. Lisäksi hän järjestää turisteille ohjelmaa, mitä ikinä haluaakaan tehdä! M:n piti päästä parturiin ja minä mietin, että samalla voisin mennä pedikyyriin ja ei muuta kuin 5 minuuttia niin oltiin matkassa jo tuktukilla kohti salonkia jossa molemmat hommat hoitui! 

Nandanan kanssa lähdimme kohti Mirissaa, valasretkelle. Lähtö oli klo 5.30 aamulla, pystyimme juuri ja juuri tähän herätykseen. Suosittelen kyllä tätä valasretkeä, nähtiin noin 6-7 sinivalasta! Aikamoista! Liput laivaan maksaa 6000 rupiaa eli about 40€. Reissun jälkeen Nandana heitti meidät tänne Tangalleen, jossa olemme vieläkin. Olemme sopineet, että kunhan haluamme lähteä täältä kohti sisämaata, niin soitamme hänelle ja hän tulee sitten kuskaamaan meitä ympäriinsä. Tuntuu helpommalta lähteä sisämaahan kuskin (ja oppaan!) kansssa. Hintaa tälle huville tulee 50 euroa, mutta katsoisin, että saamme kyllä rahanarvosta täyttä palvelua tältä mieheltä! Jäljellä on vielä kansallispuistot, teeplantaasit, viidakkoretket, vesiputoukset, haaveissa on myös Adams peakille kiipeäminen auringonnousua katsomaa jne. 

Matkalla Mirissaan näimme aamunkajossa kalastajia. Tyypit siis heiluvat tuolla seipäitten nokassa aamuneljästä aamuysiin. Sieltä sitten onkivat fisua

Ennen valasretkelle lähtöä kävimme katsomassa Mirissan kalasataman aamun markkinat. Ei taitaisi EU hyväksyä näitä hygieniastandardeja?

Parin tunnin veneajelun jälkeen näimme vihdoin sinivalaita, tässä melkein paras otos. Videopätkiä toki löytyy niiden puhalteluista, mutta edelleenkään netti ei riitä videoiden lataamiseen

Ja vihdoin pääsimme Tangalleen! Tämä paikka on melkoinen paratiisi! Olemme nyt siis Sri Lankan etelärannikolla. Mikä parasta, niin täällä rannat eivät ole täynnä turisteja (vielä). Alkuun olimme pari yötä Tangalle beachissa, missä on paljon majoitusta ja hyviä ravintoloita meren rannalla. Meno on aika rauhallista, tosin oli mukava illalla istuskella olusilla. Mutta mitään biletyspaikkoja täältä on turha hakea. Tekemistä ei kauheasti päivisin ole (ellei lähde sitten järjestetyille retkille), mutta minulle riittää nyt vähäksi aikaa se, että on merenranta ja muutama kahvila, joissa istuskella. Täällä kiire unohtuu. On ihanaa, kun koko ajan jossain ei pauhaa musiikki, vaan kuulee ainoastaan meren pauhun. Siitä sitten seuraavaan: täältä on vaikea löytää turvallisia uimarantoja. Olen kyllä joka päivä löytänyt sellaisen paikan, missä aallot ovat vähän rauhallisempia ja uskaltaa uida. Pitäisi varmaan alkaa surffaamaan?

Mikä Tangallessa nauratti, oli paikalliset miehet. Nämä tuntuvat käyvän aika lämpimänä länsimaisiin naisiin (vai onko se vaan tämän minun viehätysvoimani?). Jos istuin yksin jossain kahvilassa, niin jo oli paikallista ukkoa juttelemassa ja kertomassa, että kuinka voivat viedä minut tuonne laguunia katselemaan ja snorklaamaan ja katsomaan vastasyntyneitä kilpikonnia. Heti kun sanon, että juu voisihan sitä lähteä, otetaanpa miehenikin mukaan, niin johan ottavat etäisyyttä ;) En itse oikein välitä siitä, että ollaan koko ajan kimpussa, varsinkin jos haluan lukea rauhassa kirjaa ja nauttia vaikka lounaasta. Ehkä joku sitten tykkää?

 Tarkasti kun katsotte, niin saatatte nähdä tässä autiossa rakennuksessa apinoita ;)

Sitten ruokaan, eli yksi tärkeimmistä asioista reissussa. Täällä on kyllä hyviä ruokia! Erityisesti olen tykästynyt erilaisiin curreihin. Ja yksi minun suosikeistani on kothu rothi. Colombossa olemme syöneet tähän mennessä parhaat kothu rothimme. En oikein osaa selittää, mikä se ruoka oikein on, katsokaapa you tubesta ;) Ruoat täällä ovat erittäin tulisia! Onneksi "harjoittelimme" kotona mausteisia ja chilisiä ruokia. Pari kertaa kun ollaan syöty paikallisten "hotelleissa", joksi nimittävät näitä katukeittiöruokapaikkoja, niin on pitänyt hiukka hikoilla chilien takia! Tässä kuva ateriasta, joka meinasi olla meikälle liikaa ;) Länsimaisia ruokia ei kannata paljoa tilailla, tulee pettymyksiä. Ja täällä rannikolla kalaruoat ovat osoittautuneet erinomaisiksi!

Tässä Tangallesta katukuvaa. Tajusin, etten ole ottanut kuvia yhdestäkään kaupungista, joten piti korjata virheeni. 

Paikallista bussia emme ole vielä kokeilleet, täytyy tämäkin varmaan testata 

Keskellä Tangallea virtasi joki, jossa uiskenteli tällainen kaveri ;)

Tässä niitä Tangallen loputtomia hiekkarantoja

 Tangalle beachin rantakatua, rauhallista on

Siirryimme tänään siis Tangalle beachin alueelta muutaman km:n itään päin, Marakolliyaan. Matkalla nähtiin tällainen vesipuhveli vauvansa kanssa. Täällä muutenkin luonto on se juttu. Joka puolella on elämimiä: metsässä kuuluu ja näkyy erilaisia lintuja. Ollaan nähty jo useampi riikinkukkokin luonnossa! Täällä lintubongausreissut ovat suosittuja. Lisäksi noita vesipuhveleita on joka puolella. Tässä lähistöllä on kilpikonnien lisääntymisalue, tosin nyt ei ole "sesonki", vaan parhaiten pesiviä kilpikonnia näkee huhtikuusta eteenpäin.

Tässä Rekawa Lagoonin aluetta

Tässä meidän tämän hetkinen majoituspaikkamme, Shivaś beach Cabin, vasta kuukausi sitten avattu paikka. Hinta oli kalliimpi kuin missä ollaan tähän mennesä majoituttu, mutta nyt haluttiin välissä vähän luksusta. Normaalisti ollaan maksettu 20-30 euroa yöltä (sisältäen ilmastoinnin), nyt tämä maksaa 50 euroa yöltä. Mutta tämä on paratiisi!

Pitkä päivitys viikon lomalta. Matka jatkuu tästä siis ensin kohti Yalan kansallispuistoa (odotan jo jännityksellä, että näkyykö leopardeja!). Kaikenkaikkiaan meillä on ollut tähän maahan vähän sopeutusmisvaikeuksia, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että alamme viihtyä. Ihmiset ovat aivan todella ystävällisiä ja auttamishaluisia, tosin välillä vähän ärsyttävyyteen asti. Mehän olemme tottuneet tekemään kaiken itse ja päättämään omista asioistamme. Nämä ovat välillä jopa yli-innokkaita meidän makuumme keksimään meille tekemistä: koko ajan pitäisi lähteä jonnekin katsomaan jotain ;) Yritä siinä sitten selittää että nyt haluttais vaan maata biitsillä ja heittää aivot narikkaan muutamaks päiväks. Mutta mutta. Seikkailu jatkuu ;)