Mikrojen turnaus Roissa

Viime viikonloppuna ystävänpäivänä olimme koristyttöjen kanssa mikrojen koripalloturnauksessa Rovaniemellä. Pelattiin kolme peliä ja voitettiin kaikki! Päivä oli pitkä, mutta hyvin antoisa! Myös Kemijärveltä tuli kolme tyttöä pelaamaan meidän kanssamme. Oli kyllä hienoa nähdä pallokerholaisten pelaavan ja ennenkaikkea miten kovasti tytöt ovat kehittyneet tässä puolentoista vuoden aikana kun minä olen treenejä pitänyt! Kuukauden päästä pelataan lopputurnaus Taivalkoskella, katsotaan miten ne pelit sitten menevät.

Tänään tämä likka lähtee Rukalle, siellä ohjelmassa Haloo Helsingin keikka!! Hauskaa viikonloppua!!

Sunny Sunday

Lupasin viimeksi laittaa kuvia kelkkareissultamme. Hupsista vain, taas on hurahtanut viikko enkä ole ehtinyt istua koneella blogin päivitystä varten. Ehkä se on vain merkki että on muutakin elämää? Tai sitten se on vaan merkki saamattomuudesta ;)

Päivät ovat taas kerran menneet kovin haipakkaa. Ensi viikolla onneksi töiden puolesta pitäisi hieman helpottaa kun on saanut tehtyä lomalla kertyneet rästit tehtyä. Aloitin viime viikolla uuden harrastuksen: naisten viihdekuoron! Kuoro kokoontuu torstaisin ja joka kerralla opetellaan pari uutta biisiä ja ne pitäisi sitten opetella ulkoa ja tavoitteena on keväällä esiintyä kevätkonsertissa! IIk! Olen viimeksi laulanut kuorossa joskus yläasteella, joten vähän jännitti etukäteen harjoituksiin meno. Mutta vitsit, että laulaminen kuorossa on kivaa!!! Menen sinne joka kerta vähän kireellä fiiliksellä, työasiat mieltä painamassa. Sitten sieltä takaisin tullessa tuntuu kuin leijuisin ilmassa ja olo on kevyt. Nyt vaan lisää sallalaisia naisia laulamaan! Mainostanpa tässä samalla myös meidän naisten sählyporukkaamme, joka pelaa Sallahallilla keskiviikkoisin, mukaan mahtuu. Kyllä nämä harrastukset ovat tärkeitä että saa aina "nollattua" pään työasioista.

Viime viikolla siis meillä oli pitkästä aikaa (okei, jos ei tuota lomareissua lasketa) yhtä aikaa vapaata, joten menimme M:n kanssa kelkkailemaan. Käytiin Vallovaarassa, paistettiin makkarat ja keitettiin nokipannukahvit. Oli aika ihanaa, aurinkokin meitä helli. Mutta hitsi kun tuo kelkkailu ei ollutkaan mitään helppoa. Metsässä oli lunta nivusiin asti ja hanki upotti aivan hulluna. Meikähän oli vähän väliä nurin kelkan kanssa ja sitten sitä sai hikipäissään nostella ja puskea ja tasapainotella. M:lla taisi olla aika hauskaa ;) Mutta sitten kun päästiin jänkälle, jossa sai päästellä kaasu pohjassa, niin homma helpottui. Mutta tässä oli se huono sivujuoni, että nyt tällä likalla on aika kova kelkkakuume! Nyt varsinkin kun auringon määrä alkaa lisääntyä ja hankikannotkin alkavat... Tässäpä kuvia viikon takaiselta reissultamme:

M:n sisäinen pikkupoika heräsi jänkällä ;)

Vallovaaran näkötornista oli pikkasen hienot maisemat!

Laskettelukeskuksen valot

Sri Lanka, part 3: Loppureissu

On aika tehdä viimeinen päivitys reissusta. Olemme olleet kotona siis jo reilun viikon, mutta sen verran on ollut haipakkaa että ei ole ehtinyt päivittää blogia. Arkeen palaaminen on kyllä aina haastavaa ja kun on ollut 3 viikkoa pois töistä, niin tietää, että paperihommia on aikalailla rästissä. Ehkä se taas tästä helpottaa? Loman jälkeen olin pari päivää Helsingissä, Geriatrian päivillä. Oli ihanaa käydä luennoilla ja saada opetusta! Nyt on taas pää täynnä ideoita miten täällä Sallassa voisi asioita kehittää geriatrian osalta ja miten voisin parantaa omaa työtäni!

Viimeiset päivät menivät siis Sri Lankassa Ellassa ja Kandyssa. Ellassa oli paljon länsimaisia turisteja ja olikin ihanaa kaikkien curry-ruokien jälkeen syödä hampurilaista ja pastaa! Ja juoda hyvää kahvia! Ella oli kyllä mukava paikka. Kävimme kiipeämässä Little Adams Peakille, tässä kuvia reissulta. Minä sain kauheat rakot jalkoihin sandaaleista, joten minnekään päivävaellukselle ei viitsitty lähteä. 

polku Little Adams peakille kulki teeplantaasien läpi

Ellassa kävin myös Ayuerveda, hieronnassa, joka oli ihanan rentouttavaa patikoimisen jälkeen! Lisäksi kävimme Spice Gardenissa kokkikoulun, täytyy myöhemmin yrittää laittaa reseptejä. Teimme muutamaa erilaista currya.

Ellasta lähdimme junalla kohti Kandya. 

Kandyssa palkkasimme paikalliset tuk tuk- kuskin ajeluttamaan meitä ympäri kaupunkia. Eikä maksanut kuin 2000 rupiaa, halpaa. Kävimme katsomassa muutaman temppelin, kuninkaallisen kasvitieteellisen puutarhan ja tuon ison Bahiravokanda Vihara Buddha-patsaan:

 Buddha-patsaalta oli hienot näköalat koko kaupunkiin!

Keskellä kaupunkia on Pyhän Hampaan Temppeli, jossa siis tarinan mukaan säilytetään Buddhan hammasta

Näitä Buddha-patsaita oli kyllä joka puolella. 

Tässä siis viimeinen päivitys reissusta. Täytyy alkaa suunnitelemaan jo seuraavaa reissua. Täällä on alkanut jo päivä pitenemään ja aurinkokin on näyttäytynyt! Seuraavissa päivityksissä luvassa keväthankia ja aurinkoa! Tänään käytiin M:n kanssa kelkkailemassa Vallovaarassa, siitä sitten seuraavalla kerralla!

Sri Lanka, part 2: siirtyminen "hill countryyn"

Olemme päässeet taas "ihmisten" ilmoille eli paikkaan, missä netti pelittää. Tämän kunniaksi päätin latailla koneelle kuvia ja päivittää blogia. 

Olemme siis siirtyneet Sri Lankan etelärannikoilta hill countryyn eli vuoristoseudulle. Meillä menikin suunnitelmat hieman uusiksi: se kuskiksi lupautunut mies saikin jonkin toisen keikan eli jäimme ilman kuljettajaa. Aikamme pohdittiin, mitä tekisimme. Tangallessa kysyimme majoituspaikastamme, että mitä heidän kauttaan maksaisi kuski päiväksi ja hinta oli baltiarallaa 100 euroa, joten sanoimme ei kiitos ja päätimme sumplia matkat busseilla ja tuktukeilla. Ensimmäiseksi lähdimme Tangallesta bussilla Uda Walawen kansallispuistoon. Tangallesta meni onneksi suora bussi sinne. Bussilla matkustaminen on täällä äärimmäisen halpaa: Matka Tangallesta Uda Walaween oli 70 km ja maksoi meiltä molemmilta yhteensä 200 rupiaa eli 1.3 euroa! Mutta toisaalta bussilla matkustaminen on aika hidasta. Ja melkoisen hc:ta: Kuski painaa kaasun pohjaan, jonkun poisjäämistä varten bussi hädin tuskin pysähtyy, välillä vauhti ainoastaan hidastuu vähän ja matkustaja hyppää pois. Onneksi meitä turisteja vähän lellitään ja auto pysähtyy oikeasti poisjäämistä varten. Bussit ovat yleensä ihan täynnä ja osa porukasta joutuu seisomaan. Mekin jouduimme seisomaan ensimmäiset 40 minuuttia yhdellä matkalla. Ja täällä eivät paikalliset miehet kyllä istuinpaikkaansa naisille luovuta! 

Tuktuk- rivistö valmiina hyökkäämään turistien kimppuun

Bussiasemalla on aikamoinen härdelli aina pystyssä. Mutta onneksi paikalliset ovat enemmän kuin auttavaisia kertomaan oikean bussin. Törmäsimme myös huijareihin muutaman kerran, jotka väittävät ettei jotain bussia mene ollenkaan jonnekin ja kannattaa ottaa taksi tai tuktuk määränpäähän. 

Bussi jätti meidät Uda Walawessa paikallisen guest housen pihaan, josta järkkääntyi jeeppi safaria varten. Jeepin saa myös kansallispuiston portilta, mutta tämä oli ihan jees ratkaisu. Safari kesti about 3 tuntia ja näimme tooosi monta elefanttia, erilaisia lintuja ja vesipuhveleita. Leopardit jäivät tällä kertaa näkemättä, mutta eipä se fiiliksiä laskenut. Oli kyllä kivaa nähdä eläimiä luonnollisessa ympäristössään, eikä missään eläintarhassa rajoitettuina. Voin suositella lämpimästi! Jeeppiin tuli eläkeläispappa oppaaksi bongailemaan elukoita. 

Näimme kotkaparin parittelemassa puussa

Ja niitä elefantteja..... Tässä norsuperhe pienessä lammessa sotkemassa itseään kuraan

Äitinorsu johdattaa vauvansa viidakkoon. 

 Norsulauma siirtyi kylpemään isompaan jorpakkoon. Takana näkyy vedessä vilvoittelevia vesipuhveleita

Tällaisilla jeepeillä liikuttiin

bongaa kotka

Ja näitä riikinkukkoja! Upeita lintuja!

Uda Walawesta siirryimme bussilla Haputaleen, jossa olimme perillä joskus iltaysin maissa. Matka oli pitkä ja aivan hullun pelottava. Täällä vuoristossa on kapeita teitä, aivan hullun mutkaisia ja reunassa jyrkkä pudotus alaspäin. Silti bussikuskit kaahaavat mutkiin täysiä ja jarruttavat vasta kohdalla. En tiedä, olenko ikinä pelännyt niin paljon kuin silloin kun pimeällä ajoimme Haputaleen. Ja M kertoi myöhemmin, ettei kuski ollut laittanut edes ajovaloja päälle! Huhhuh. Lisäksi lämpötila tippui ajomatkalla reiluun 10 asteeseen. Haputalessa siis päivät ovat lämpimiä (+28 astetta), mutta illat ja yöt kylmiä.

Bussimatkalla paikallinen nuorimies alkoi mainostamaan kaverinsa guest housea ja ehdimme jo ajatella, että taas joku huijari on vauhdissa. Lopulta vastassa ollut majatalon isäntä oli ihan asiallinen ja uskaltauduimme kyytiin eikä tarvinnut katua! Majapaikan nimi oli Bawa´s Guesthouse. Luin Lonely planetista, että heidän perheensä on majoittanut matkailijoita jo 30 vuoden ajan. Tapasimme perheen isän ja äidin, ihania ihmisiä! Ja erityisesti ruoat olivat hyviä! Lisäksi isällä oli pieni jalokivibisnes pystyssä ja minähän sitten ostin jotkut valkoiset topaasit, jospa saisin Suomessa teetettyä korvikset niistä. Vietimme perheen luona 3 yötä ja kokonaisuudessan lysti kustansi 100 euroa (sisältäen yöpymiset, aamupalat, päivälliset, pyykkien pesun ja jalokivet!) Ei mitään kallista huvia!

isäntäpari

Auringonnousu Haputalessa parvekkeeltamme kuvattuna

Tämä vuoristoalue on kaunista! Kamera on täynnä maisemakuvia, yritin vähän valikoida parhaimpia. Ja näillä vuorilla bussiajelu on kyllä melkoista touhua! Ensimmmäisellä matkalla pelkää henkensä edestä, muutaman kerran jälkeen istuu jo rentona kyydissä ja minullakin uni on meinannut tulla joka reissulla ;) Paikalliset lapset ovat ihania, kun vuorotellen pitää päästä sanomaan hello ja bye bye. Ihmiset ovat täällä kyllä herttaisia! Haputale on erittäin edullinen paikka ja ostimmekin jo paljon tuliaisia nimenomaan täältä. Ja muutaman paketin teetä, of course.

Haputalen kylä

Haputalesta lähdimme bussilla käymään Diyaluman vesiputouksilla. Vesiputouksen päällekin pääsisi kävelemään, mutta me tyydyimme kiipeämään muutamien kivien päälle ja minä kävin uimassa vesiputouksen alla. Aika siistiä!

Vesiputouksen lähellä tiellä oli lauma apinoita. Niitä oli hauska seurata

 Tässä kuvia paluumatkalta, mielettömiä maisemia!

Eilen käytiin sitten kävelemässä teeplantaaseilla. Aamulla otettiin tuktuk Lipton´s seatille, joka on siis korkealla teeplantaasien huipulla. Sieltä sir Thomas Lipton tarkkaili tiluksiaan. Tämä vuoristoalue on täynnä teeviljelmiä. Sri Lanka on erittäin iso teentuottajamaa. Täältä on turha hakea hyvää kahvia, kannattaa valita tee. Kahvi on aina jotenkin vetistä. Ja uskokaa tai älkää, niin minäkin olen alkanut pitämään teen mausta! Ei olisi uskonut. Ja kahvittomuudessa ei ole ollut mitään vaikeuksia.

Tuktuk siis vei meidät huipulla ja sieltä kävelimme alas kylään. Kävelymatkaa kertyi yhteensä noin 9 km. Tänään oli jalat aika tukossa kun ei ollut pitkiin aikoihin tehnyt mitään fyysistä. Matkalla näimme tamilinaisia, jotka keräsivät teenlehtiä. Kaikki hommat tehdään siis käsin. Alaskävellessämme kerääjät olivat lounastauolla, joten en saanut siis heistä enempää kuvia. Ja kuka nyt alkaa kuvaamaan ihmisiä lounastauollaan? Eiköhän niitä kuvia tässä vielä lähipäivinä saada. Kävimme myös tutustumassa teentuotantotehtaaseen. Siellä teenlehdet kuivataan ja murskataan useammassa myllyssä pienemmäksi ja pienemmäksi jauheeksi. Sisällä ei saanut kuvata.

Kyllä on sir Liptonin kelvannut ihailla täällä norsunluutornissaan maisemia!

Tällaisia kyliä oli keskellä plantaaseja, joissa tamilit asuvat

Tamileilla oli kylissä viljelypalstoja

Tuota mutkittelevaa tietä tultiin alaspäin. Pohkeet ja etureidet olivat kovilla!

Teetehdas

Tänään lähdimme junalla Haputalesta Ellaan, joka on kylä täällä vuoristossa myöskin. Tämä on paljon länsimaalaisempi paikka, kuin autenttinen Haputalen kylä. Täällä on tarkoitus myöskin patikoida, kiivetä Ella Rocksille ja käydä vesiputouksilla ja teeviljelmillä. Tänään kävin myös ayuerveda- hieronnassa. Oli kyllä superrentoutunut olo sen jälkeen! Huomiselle olemme varanneet myös kokkikoulun ;) Tarkoituksena on opetella tekemään näitä ihania curry-ruokia, joita täällä ollaan syöty. 

Tässä kuulumiset tällä kertaa. Vielä jonkin verran reissua jäljellä. Sri Lanka toivottaa rauhallista yötä kaikille!